YTH 3 24.-27.6.2008

Tiistai, leirille lähtöpäivä. Victor-Miken nimipäivä. Maanantaina tavarat oli jälleen valmiiksi pakattu autoihin (paitsi meillä .. Pakkasimme ryhmäkohtaisen varustuksen vasta aamulla, koska automme oli huollossa illan). Ensimmäisessä vaiheessa paikkani oli 2.vr:n (toisen viestiryhmän) riviviestimiehenä.

Kun viimein ruokailujen, pakkailujen, naamanmaalauksien ja sotavalmiustarkastusten jälkeen pääsimme lähtemään liikkeelle ja myöhemmin ajamaan asemiin alkoi jyrkkääkin jyrkempi alamäki. Jokaikinen asia mikä pystyi mennä pieleen, meni pieleen .. Ainakin meidän ryhmällä .. Käsittääkseni myös muilla ryhmillä – ainakin osalla. Ihmisillä päät niin täynnä juustoa ja muuta tahnaa, ettei kukaan nähnyt, kuullut saatika ymmärtänyt mitään ..

Tj-paikan perustaminen, pitkälanka-antennien rakentaminen .. kaikki! Piuhoja ei saatu kiinni, eikä irti. Verkkoon ei päästy kiinni, mitään ei saatu minnekkään, radio alkoi toimia vasta neljännellä taydellä akulla, piuhat oli kiinnitetty väärin ja puhelimesta puuttui patterit (tosin sen huomasin ennen suurempaa ihmettelyä .. iski takaraivoon tuntuma, että kai nekin nyt sitten vielä puuttuu, kun kaikki muutkin mosavirheet oli jo tehty). Naamiointi oli pahasti vaiheessa .. Inspiroivana motivointina toimi hyvin se, kun joku kävi aina hetken siinä vieressä istuskelemassa ja toteamassa, että ”vituiksihan se menee”. Aina kun joku ei ottanut onnistuakseen ja joku skappari tuli paikalle, niin kah: Kaikki toimii, eikä mitään vikaa näy missään. Ihme touhua .. Parolassa tuohon tarvittiin aina yliluutnantti, täälä hommaan riittää jo ”pelkkä” luutnantti ;D .. Myös illan torjuntaosasto ”jyrä” meni reisille. Tieto ei kulkenut ja autot eksyivät .. Aivan normaaliti, niinkuin päivän teemaan kuului.

Ilta/yö kuluikin sitten rattoisasti. Ensin 3h tj-/viestipäivystyksessä, jonka jälkeen unille  (noin klo: 01.30) ja herätys 02.20, jonka jälkeen lähivartiota aamuun asti. Illalla myös upskok. P. sanoi patterillemme pari sanaa rakkaudesta, noin niinkuin iltasaduksi kaikille .. Runtuahan sieltä tuli, niinkuin oletus oli .. ”En ole koskaan ollut leirillä missä näin moni asia olisi kussut!” .. Ja näinhän se meni, koko päivä oli katastróf! Itse kuulin vain osan tästä ko. puhuttelista, koska istuin tj-paikalla päivystämässä.

Melkein unohdin päivän parhaan äksönin kokonaan :D ..: Ollessani nohevana, puoliunessa, puomivartiossa ajoi firman auto tietä pitkin kohti, auto täynnä kurkkusalaattiin sonnustautuneita sotureita. Siinä sitten pysäytin auton, menin auton virelle, nollat taulussa, kyselemään saapujilta tunnussanaa, ase särmästi kaulalla. Sattuipa niin hassusti, että ikkunan avattuaan, hetken ihmeteltyään autoa ajanut luutnantti ”ponkaisi” ikkunasta ja nappasi rynkystäni kiinni, kiskaisten minut autoa ”vasten” .. ”Noh, ammutko?! Onko sulla suojamiestä?! *PAM* Kuolit!” .. No eihän siinä ammuta .. Perällä voi aina lyödä, mutta jäi kuitenkin tekemättä ihan vaan yleisen hyvän nimissä. Siinä sitten suhteellisen pitkän ja hartaan suullisen ei-näin-henkisen palautteen jälkeen luutnantti kysyi halusinko edelleen tietää sen tunnussanan? Tietenkin halusin! Varmistin alas, silmien väli piikille ja odottamaan vastausta :D .. Ei siis tämäkään suoritus, sinä onnistumisten täyteisenä päivänä, mennyt täysin nappiin .. Oikean tunnussanan annettua ja luutnantin varmistutta siitä, ettei niskani vaurioitunut riuhtomisesta auto jatkoi onnellisesti matkaansa omiin asemiinsa.

Uusi päivä ja ”hyvin nukuttu yö” takana. Unta tai oikeastaan vaakatasossa silmät kiinni olemista takana sellaiset 45minuuttia kaiken kaikkiaan. Aamulla heti herätyksen jälkeen (taisi olla 05.30) oli aamupala ja tavaroiden inventointi, autoihin pakkaaminen ja asemien vaihto. Uusi paikka ja uudet kujeet. Tänään hommatkin luistivat huomattavasti sutjakammin. Perus pikkukämmejä, ei mitään sen suurempaa.

Keskiviikkona vaihtui myös tehtävät. Juuri kun käskyt uutta paikkaa koskien oli annettu ja asemat oli saatu valmiiksi, pistettiin pakka sekaisin. Toisin kuin alunperin lapuissa oli seinällä lukenut, en siirtynytkään 1.vr viestimieheksi  vaan patteriupseeriksi. Alunperin arvioin jo, että näin tämä vaihto varmasti tulee tapahtumaan, mutta niin .. Niinhän se sitten meni. Upseerioppilas Helin, 1.Kevyen ilmatorjuntapatterin patteriupseeri. ”Pienet” paineet oli päällä ja päätin puristaa itsestäni kaikkeni irti vaikka väkisin olemattomista yöunista ja eilisista kommelluksista huolimatta (taustalla kummitteli edellinen viestiupseerin nakki, joka siis kusi alleen iskeneen kuumetilan vuoksi, totaalisesti .. sekä tietysti edellisen päivän toiminta).

Juuri kun olimme vaihtamassa tehtäviä edellisen vaiheen PtriUpseerin kanssa, ilmestyi ”tst-heko” (taisteluhelikopteria mallannut pikkuheikki) ilmatilaamme pörräämään. Hetken arvonnan jälkeen: ”ILMAHÄLYTYS!!” Ja kaikki teltasta pihalle puiden alle piiloon :D .. Hetki sielä maaperän koostumusta ihastelemassa ja takaisin telttaan.

Kun hommat oli saatu vaihdettua oli aika lähteä kenttätykistön asemiin sopimaan torjuntaosastosta ja muista yhteistoiminnallisista asioista. Pikaisen tilannepäivityksen jälkeen defenderiin mars ja KT-patteriston asemiin, josta patterin asemiin, sillä sovittu paikka olikin se.

Iltapäivä menikin sitten KT:n asemia ja ympäristöä tiedustellessa, oman patterin torjuntaosaston vastuualueeseen tutustuessa ja porukan ryhmitystä miettiessä. Monen tunnin hiekkakuoppa/ suotarpomisen jälkeen päästiin itse asiaan. Eli torjuntaosaston ryhmittämiseen .. (Tässä vaiheessa itsellä alkoi painaa helvetillinen väsymys, kiire, nälkä, kaikki .. Meni aika pikaseen seuraavat vaiheet..:) Määräämäni ryhmänjohtajat + jaosjohtaja kasaan, heille alue johon ryhmittää ryhmänsä, tykin paikat, oma paikkani ja tj-ryhmän paikka jne .. Ryhmät paikalle ja johtajat harjoittivat homman ryhmäkoossa. Samalla siinä tj:n poikien kanssa (tai siis he pelkästään, kun omassa päässä vain kuikka huusi autiolla rannalla..) pähkäiltiin/paikannettiin epäsuorantulen maaleja etumaastosta.  Lopuksi (joskus kymmenen maissa) harjoittelimme toiminnan koko torjuntaosaston voimin (IT+KT+VK +TJ-ryhmä= Ilmatorjunta, kenttätykistö, viestikomppania, tulenjohtoryhmä). Meidän osalta homma sujui varsin mallikkaasti. Tj:n viestirepunkantajakin jaksoi sykähtää loppuun asti kantamustensa kanssa, kun ilmoitettiin, ettei autoja ole käytössä vaan asemista torjuntaosaston tuliasemiin mentäisiin juosten .. (Matka ei ollut pitkä ~500m, metsän seassa .. Mutta se reppu selässä siinä varmasti tuli hiki!). Tämän jälkeen päästiin vihdoin pyörittämään perus tuliasematoimintaa: päivystämään, vartioimaan, nukkumaan .. Pääsipä käymään vielä niin suklaisesti, että itselläni oli ainoastaan viestipäivystys (teltassa sisällä), joten sain viimein nukutuksi sellasiet 3-4h .. Parhautta <3

Aamu alkoi kerrankin normaaliin tapaan. Edes telttoja ei vielä purettu, sillä asemanvaihto olisi vasta myöhemmin päivällä. Kello oli vähän jälkeen aamu yhdeksän, kun kajahti huuto: ”TULPPA!!” Joka oli siis käsky mennä/saada/viedä/ryhmittää illalla harjoittelemamme torjuntaosasto tuliasemiinsa. Eipä siinä: kamat niskaan, kaikki mukaan, räkäpäät pesään ja sitte sykähti!

Hetki sen jälkeen kun olimme päässeet tuliasemiin, kuului viereisen soramontun toiseltapuolen, jostain kauempaa laukauksia. Vihollinen oli törmännyt sielä olleeseen ryhmään .. Sitten tuli hiljaista .. Noin puolen tunnin jälkeen tuli tieto, että vihollisen ajoneuvot olivat ryhmittyneet vähän matkan päähän .. Odotusta, odotusta, odotusta .. Epätietoisuutta ja odotusta. Paikalle ilmestyi jälleen ystävämme Pikku-Heikki pörräämään, ”tuoden mukanaan” myös Hornetin. Sergei laulaa, ja hyvin lauloikin! (Myöhemmin tykkijullit tuhosivat myös (ainakin yhden) tankin .. Mutta se vain näin sivumainintana, koska tarkempaa tietoa tästä tapahtumasta ei itselläni ole). Kumpikaan puoli ei saanut tietoa vihollisesta yli tuntiin. (Koko tämä aika maattiin tuliasemissa, munat turpeessa, aseet suunnattuna) .. Sitten tapahtui, vihollinen ajoi miinoitteeseen. Ja siihen se äksöni taas hetkeksi jäikin .. Pistettiin siinä murkulaa kenttään, mutta vaikutusta sillä ei saatu, kun ei pommeja/tulenkuvaajia ollut käytössämme. Jälleen hiljaista .. Yhtäkkiä parin metrin päässä olevan taistelijan RK laulaa sarjatulta! Kaikki sämähtää, notta mitä helvettiä, missä ne on, kun ei mitään näy?? Sitten se selvis: Varmistin yhtä pykälää alempana kuin piti (=ase sarjatulella) ja kaveri torkahti :D .. Mikäs siinä. Näitä sattuu. Ei se kovin helppoa ole näiden unien jälkeen pysyä hereillä maatessaan maassa reilut kaksi tuntia,  tekemättä mitään.

Sitten tj-mies vieressäni säpsähtää. ”Vihollista edessä! Näin silmästä silmään.” Sieltä niitä hetken odotuksen jälkeen alkoi tulla .. Ensin muutama havainto tunnustelijoista .. Odottaa .. Odottaa .. Tämän jälkeen hemuleita alkoi ilmestymään metsästä kuin sieniä sateella. Sieltä sun täältä, perus ryhmityksessä/idealla, niinkuin olimme olettaneetkin. Koukkaavan osaston elämää suurempi koukkausyritys vain meni siinä mielessä vinoon, että ko. osasto tuli suoraan ryhmityksemme sivuosaan. IT oli vahvoilla kunnes tuomarit puuttuivat peliin: Skapparit/kokelaat tappoivat IT:n taistelijat ja herättivät henkiin jääkärijoukkueen porukan. Tuloksena about komppanian suuruinen hyökkäävä osasto. Läpi mentiin että heilahti, mutta IT ja sen ”RamboRyhmä” (<- erikoisnakin saaneet tst-parit) pistivät hyvin hanttiin ”vilungista” huolimatta .. Oli sinänsä mieletöntä/mukavaa/outoa/joku-sopiva-sana-tähän, kun taistelun aikana oli käytössä tykkitulta (sergei), epäsuoraatulta sekä pikkuboonuksena tst-lähetit! Ja niin! Majurikin kehui, hyvä taistelu oli! Tietysti paljon parannettavaakin löytyi, mutta yleisesti palaute oli positiivista. (Kiitosta vielä TJ-ryhmän pojille: Oli ilo taistella kanssanne! ;D ..)

Tilanne ohi .. Takaisin suoja-asemiin  ..  Muut paitsi minä, ptrin päällikkönä toiminut upskok. S. sekä defua ajanut kadetti. Me lähdimme kohti kt-patterin komentopaikkaa .. Reissu osoittautui turhaksi, sillä sielä oli hommat/hommienvaihdot/joku vielä pahasti kesken .. Takaisin suoja-asemiin siis.

Tässä oli hieno hetki! Teltalle ”potslojoo” ja päikkäreille <3 .. Pikaisten pikku-unien jälkeen uusi yritys KT:n komentopaikalle. Sieltä saimme perusteet tulevalle moottorimarssille, jossa meidän tehtävä oli siis suojata KT:n siirtyminen uusiin asemiin. Taas iski hoppu: Marssikäskyä kirjoittamaan/antamaan. Aluksi sain aikaa käskyn tekemiseen lähes tunnin, mutta jo 2min päästä aika lyheni vajaaseen puoleen .. Käskystä jäi hassu olo, sillä kuuntelemassa/valvomassa olleet luutnanttimme eivät sanoneet oikein mitään ko. suorituksesta .. Kai se on se perus: jos menee hyvin, ei sanota mitään .. Jos menee pitkin v*ttuja, tulee vähintään puolentunnin ”rakentavapalaute”. Kun olin antanut käskyn, pääsin vihdoin itsekkin syömään. Tässä vaiheessa saatiin myös ilmoitus siitä, että kaikkiin aikamääreisiin lisättäisiin puolituntia .. Mikäs siinä, enemmän aikaa syödä. Kerrankin rauhallinen ruokailu .. Leirin toinen hieno/koominen hetki. Ruokaillessamme Defenderi ajaa aivan linjaston viereen ja alkaa pakittamaan. Ovi aukeaa ja Ltn. Y. roikkuu puoliksi ulos autosta neuvoen kuljettajaa (Ltn. V.): vasempaan, VASEMPAAN! VAUNU SEIS!! Autossa istuen ruokaa lautaselle .. Tai se oli ainakin tavoite :D .. DriveIn-linjasto, aivan normaalisti! :D .. Ei se skappareidenkaan elämä niin kovin helppoa maastossa ilmeisesti ole .. Liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. Joutuu keksimään mitä mielenkiintoisempaa .. Esimerkkeinä: Ilmakitaran soitto, puukarahkagolf ja tämä drive in-meininki ..

Ruokailun jälkeen oli aika pistää teltat ja muut tavarat kasaan ja pakata autot. Käsky oli sirtynyt alaspäin ryhmänjohtajatasolle ja sieltä homma lähti sitten toimimaan. Tiukista aikamääreistä huolimatta kaikki pysyivät aikataulussa ja kuten oli marssista sovittu, oli IT:n autot valmiina sovitussa paikassa odottamassa KT:n marssiryhmitystä. Siinä taas vierähtikin sitten hetki jos tovi. Toisen puolen asemisa oli ilmeisesti jonkin moista ongelmaa, kun lähtö vain venyi ja venyi .. Tämä tarkoitti entistä pidempää iltaa ..

Viimein marssiosasto lähti liikkumaan. Itse patteriupseerin ominaisuudessa tahditin autot oikeisiin väleihin ja itse hyppäsin viimeiseen IT:n autoon. Matka uusiin asemiin sujui ongelmitta, olihan matkalla jopa yksi vaativampi risteys :D .. Kaikki löysivät perille ja asemaanajo alkoi, asemat ja teltat pystyyn ja naamioinnit päälle. Samaan aikaan alkoi lähipuolustuksen suunnittelu ja harjoittelu. Samalla varareservin sekä uuden torjuntaosaston kokoaminen .. Ja tietysti harjoittaminen. Tällä kertaa torjuntaosasto koostui vaan meidän omasta porukasta ja varareservin toiminnasta vastasi TJ-upseeri, joten minun ei sillä tarvinnut (onneksi) päätäni vaivata. Jälleen alkoi siis harjoittelu. Ensin kävimme ptrin päällikön ja kadetin kanssa katsomassa uutta ryhmitys paikkaa, jonka jälkeen kävimme suoja-asemissa huutamassa trojuntaosaston komennon ”NÄLKÄ!” .. ”Mites tää sun mielestä kannattas hoitaa?” – ”Nooh, ajetaan sinne asemiin ja huudetaan NÄLKÄ ja katotaan mitä tapahtuu. Jatketaan sit täälä siitä mihin on jääty”. – ”Juuri näin!” .. Elikkäs joukot paikalle, ryhmien johtajille alueet  ja he määrittivät jokaiselle oman paikan. Kerran pari porukka metsästä asemiin ja sillä hyvä. Kun kerta meni hyvin, niin miksi suotta jankata. suoja-asemissa kuitenkin vielä kerran kokeilimme mitä huudon jälkeen tapahtuu, sillä autoihin jakautuminen tuotti erinäisiä ongelmia. Sekin saatiin kuitenkin kertaharjoittelulla toimimaan ja vihdoin pystyin päästämään porukan nukkumaan.  (Varareserviporukka viipyi harjoituksissaan vielä noin tunnin verran .. ja minä kun luulin, että meillä meni pitkään).

Yön aikana tuli kaksi hälytystä, jotka molemmat osoittautuivat turhiksi. Ensimmäinen perustui varareserviporukan harjoituksissa tapahtuneeseen harhalaukaukseen (ei ollu meijän miesten rävellys) ja toinen oli lähivartiomiehen kuvitelmaa. Ensimmäisen hälytyksen tullessa katsoin ensin, että vihollinen olisi savuttanut koko sivustamme, mutta se paljastuikin vain pellolta nousseeksi sumuksi, joka katosi yhtänopeasti kuin ilmestyikin.

Perjantai aamuna, joskus 05.30-06.30 välillä telttaamme mönki pöllähtänyt lähivartio mies sanoen ”nälkä”. Aluksi en ymmärtänyt mitä tapahtui, kunnes tajusin: ”NÄLKÄ!!” Tst-varustus niskaan ja autoihin .. Joilla rallattiin torjuntaosaston asemien lähelle ja siitä juosten tuliasemiin. Jälleen vierähti hetki siinnä lähettie juoksutellessa, tiedustelupareja lähetellessä ja ihmetellessä. Muutaman hetken kuluttua alkoi metsässä näkyä liikettä. Vihollisen tunnustelijataistelijaparihan se sielä .. Hetken perästä alkoi vihollista ilmestyä enemmänkin. Pitkään odotimme tuleavausta, vaikka vihollinen laukoikin yksittäisiä laukauksia jo kaukaa. Oma avauksemme meni silti hieman ”Victoriksi”, koska unohdin sopia asemasta ryhmien kanssa. Särmä johtaja kun olin :D .. Taistelu kuitenkin lähti viimein käyntiin ja olihan siinä taas rutinää ja räiskettä. Pienten joukon siirtelyn ja painopisteiden vaihtelujen jälkeen torjunta voitto saavutettiin yllättävän pienillä tappioilla. ”Hyökkääminen oman tulen turvin on suhteellisen raakaa peliä” – Kuten majurimme asian ilmaisi. (Vihollisesta mainittakoon sen verran, että alkutiedoista huolimatta vastassamme oli oma varareservimme .. Tiedä sitten miksei alkuperäisissä suunnitelmissa oltu pysytty). Muuten taistelusta ja omasta toiminnasta: Eilisen perusteella oli niin paljon helpompi pysyä ajan tasalla ja johtaa toimintaa .. Hyvin meni!

Tähän taisteluun päättyi leirimme sota. Enää oli jäljellä paluu suoja-asemiin, moottorimarssi kasarmille ja sielä kalusto huolto. Itse puekamiselle emme saaneet minkään laisia aikarajoja .. Purku sujui kuitenkin nopeasti ja jo aamu kahdeksan aikaan olimme kasarmin pihalla.

Myöhemmin toiminnastani ptri-upseerina oli aika pitkälti positiivista. Viimeinkin! Jostain syystä kaikki johtamissuoritukseni RUK:ssa ovat menneet enemmän tai vähemmän reisille, joten oli varsin mukavaa kerrankin saada positiivista palautetta.

Huomenna lenkki ja lomille!