Kirkkis 17.6.2008

Ohi on ja loppuun asti omin jaloin ;D .. Alku pelotusten jälkeen, itseluottamus riitti lopulta lähteä mukaan. Melkein jo kävi mielessä pois jääminen: penikoiden, leirillä olleen selkäkivun (+ paskan kunnon) takia.. Mutta pojat puhuivat mukaan ja ilmottivat, että kaikki vaan maaliin ei sillä siotuksella niin väliä. ”Sä et mihkään veksiin mene!”

Valmistautuminen aloitettiin jo lauantaina. Tai no perjantana pakattiin ”kirkkisvarustus" valmiiksi .. Mutta siis lauantaina oli pikainen oppitunti aiheesta, käytiin läpi säännöt ja suunnilleen mitä sielä tulee vastaan. Tämän jälkeen lähdettiin ampumaradalle harjoittelemaan ammunan kulku: missä vaiheessa ammutaan mitä, mitä tauluja kukakin ampuu jne. Kolmannen kerran jälkeen yksi tauluista oli jo niin tuskissaan että putosi :D .. Ihan ku elokuvissa (poliisiopisto), eikä ihme, kun samaa taulua ampui viidellä kuulalla 4-5 jamppaa kolmessa eri vedossa. Sunnuntai meni myös kirkkisksen harjoittelun merkeissä. Kirkkisvarusrus päällä (rk + ”kevennetty”-tetsari) Vilniemen lenkki (~9.5km) siten, että alkuvaiheessa oli kolme rastia (etäisyyden arviointi, oman paikan määritys sekä maalin paikan määrittäminen). Näiden rastien jälkeen oli pikamarssiosuus. Sateesta ja sadeviitasta (josta luovuimme toisen rastin jälkeen) huolimatta homma meni meidän joukkueen osalta hyvin ja hyvällä hengellä, vaikka tahti suhteellisen verkkainen olikin. Kyllä se illalla ja varsinkin seuraavana päivänä jaloissa itsellä silti tuntui! Jo harjotuksessa miltein heti rastien jälkeen heitin aseen ja tetsarin pojille kantoon. Pääsivät fiilistelemään sitä, miltä tuntuu kannella enemmän kamaa sitten kerralla .. Tietävät sitten sunnuntaina mitä uskaltaa ottaa kantoon.

Tiistai. Suuri, odotettu ja pelätty kirkkispäivä!

Aamulla edelleen etureidet ja penikat jumissa sunnuntaisesta. Aamupalan jälkeen yksikön käytävillä pauhaa Final Coutdown sekä Eye Of the Tiger ihan vaan hengen nostatukseksi .. Paljon iloisia naamoja ja sitä rataa. Henki hyvä, kunto kova. 2.joukkue, joka siis lähti ItPtrista ensimmäisenä, lähti valumaan jo kohti maneesia (esilähtöä). 1.joukkue, eli me, eli se missä itse olin, jäi vielä yksikköön hetkeksi uittamaan itseään talkissa, viilaamaan varusteita jne. Noin puolituntia myöhemmin, mekin läksimme kohti maneesia (=kasarmin päärakennus, esilähtöpaikka). Aseet puhdistettuina, piiput ilmapallojen sisään tunkien :D .. Olisihan se ikävää jos liipasinta painaessa piipusta lähtisi lentoon orava oletetun kuulan sijasta.

Esilähtö oli siis maneesin päädyssä, sielä porukka nelijonossa ja ilmoitus marssin lähtöä/varustarkastusta valvovalle yliluutnantille. Tämän jälkeen lähtö kohti varsinaista  lähtöpaikkaa. Itse lähtölähtöpaikka tuli hieman puskista, sillä suuri osa ajatteli matkan alkaneen jo ja että edessä oleva skappari olisi jo rastin pitäjä. Mutta kah, siitä se lysti vasta alkoi :D ..

Napit korviin europoppidiscolistahitit 90-luvulta soimaan ja liikkeelle mars. Rastit olivat aiheoltaa samat kuin meillä harjoituksessa. Paikka vain tietysti eri. Itselleni napsahti etäisyyden määritys rasti. Tiedä sitten miten meni, luotin pitkälti suunnistajaamme, joka juuri ennen rastia sanoi (viimeinen rasti, etäisyyden mittaus vielä puuttui): ”jos se määritettävä kohde on toi punanen lato tuola vasemmalla, ni siihen on 300m matkaa” ja kuinkas kävi ”tehtävänne: arvioida matka vasemmalla näkyvälle punaiselle ladollle” :D .. Pikkasen joutui tuista vähentämään, silti jäi tunne, että pitkäksi meni. Tiedä sitten.

Kolmannen rastin jälkeen oli juomapullojen tankkauspiste, sekä pikamarssin lähtöpaikka. Saapuessamme paikalle, oli marssi aikamme juossut n.5min. Rastien suorittamiseen oli siis varattu 45min aikaa, jonka jälkeen oli pikamarssin lähtöaika/pikamarssin aika lähti juoksemaan.

Aika juoksee It ei ;D ..

Koko pikamarssi osuus vedettiin suhteellisen hyvällä sykkeellä ja etenkin hyvällä mielellä! Yhtään valituksen sanaa tai muuta poikkipuolista avautumista ei kuulunut koko marssin aikana. Itsellä oli pieni pelko perseessä, että pojat hajoavat hitauteeni, mutta ei. Kannustivat perkeleet ja kyselivät sopivin välein, mikä olo ja jaksaako jne .. ”Hyvä Hellu, jaksaa! jaksaa!”-kaikui aina hetkittäin.  Juoksu-/hölkkäosuudetkin vedettiin sellaiseen tahtiin, että perässä pysyi. Tetsarin ja aseen luovutin siis jälleen heti rastiosuuden jälkeen ystävällisesti muiden kannettavaksi, sielä ne pojilla kiersi, enkä ollut ainoa joka joutui kantamuksiaan keventämään. Suurena vaikutuksena tähän  varmasti oli myös sää, joka oli n.+20(?), aurinkoinen, kunnon kesäpäivä.

Itse marssireitti (suunnistajiemme valitsema siis) kulki pitkälti teitä/polkuja pitkin, enkä usko, että niiden käytöstä mitään kovin suurta kiertoa missään vaiheessa tuli. Muutenkin suunnistajamme vetivät hommansa hyvin. ”Eksymistä” tapahtui ehkä noin 20m verran koko matkalla. Muutama metri mutkasta ohi, takaisin ja homma jatkui. (Toisin kuin It:n 2.joukkueella, jotka kuulemma olivat juostessaan sinkoilleet tunnin verran jossain horsman kuusessa, hukassa). Muutamassa vaiheessa kuitenkin tuli matkaa taitettua mitä mielenkiintoisemmassa ryteikössä. Osa oli varsin mukavia mettä-kinttupokuja kuljettavaksi, mutta sitten oli näitä megarämeikönmultihuipentumia jossai risua oksaa kantoo ja kivee riitti joka varpaalle potkittavaksi. Sielä ryteikössä rämpiessä alkoi jo jossain vaiheessa miettimään, että saa nähdä jaksaako loppuun (penikat onneksi helpottivat heti kun jalat lämpenivät, mutta ilman lämpötila alkoi tuntumaan pääkopassa pienesti), mutta päätin että perkele ja kinttu ylös ja askelta toisen eteen. ”Ei tuollasta matkaa voi jättää kesken .. Varsinkaan ilman tetsaria/asetta”. <= Oma ajatukseni asiasta siis.

Suunnilleen puolessa välissä pikamarssi osuutta (koko marssin pituus 20.5km josta rastiosuus taisi olla ~3.5km) oli ampuma rasti. Homma kulki niinkuin oli harjoiteltu .. Paitsi: ammunta tapahtui hiekkavallilta ja jumakauta ku oli näkö täys hiekkaa. Tähtääminen tapahtui lähes silmät kiinni, osumista ei mitään tietoa, montako osui tai ei osunut .. Ainoa mitä tietää on se, että yhdeltä jäi kaksi ampumatta juurikin ko. syyn takia. Ampumaradoilta matkaa oli vielä 9km maliin.

Oli suhteellisen hieno hetki, kun ”metsästä” sivistyksen pariin tultuamme, pellon toisella puolen näkyi Haminan Bastioni, sekä kasarmin päärakennus. ”Juoksuun, MARS!” Edelleen muutaman 10m joutui kävelemään, mutta loppu meni juosten .. Tosin hitaasti mutta (helvetin epä) varmasti ;D. Kun pääsimme tenniskenttien luota pesiskentälle alkoi kauhia huuto kuulumaan, vmtl yms vapautustaistelijat (en ole varma oliko muitakin) oli sielä vallien päällä huutamassa ja kannustamassa loppukiriä. Muutama 10m ennen maalia pojat jo kyselivät tarvinko kyytiä, taxia tai ambulanssia, mutta matka jatkui omin jaloin maaliin asti. Pienen loppuspurtinkin sai vielä itsestä irti revittyä siinä. ”Ilmoitan marssin valvojalle. Huomio, katse oikeaan päin! Hra. Ltn. Joukkue numero 16, vahvuudella 26, maalissa. Ilmoitti Uo J.”

IT-mies sykähti ja teki sen! .. Sittenkin!

Sen hetkisessä kokonaistilastossa olimme 25. ja It:n kakkos joukkue oli sijoituksen verran meitä edellä noin 6.5minuutin aikaerolla. 2.joukkue oli kuuleman mukaan juossut kutakuinkin koko matkan ("pioneeritahtiin"), mutta jäätävän vaarantavan virheen (eksymisen) johdosta olivat aikamme lähes samat.

Hetken taukoilun ja tankkailun jälkeen paluu yksikköön. 2. joukkue meitä sielä jo innoissaan odottikin ja pojat onnittelivat hyvästä suorituksesta, maaliin päästiin ja sehän se tavoite oli! Viimein pääsimme tupiin, heittämään tetsarit pois selästä ja siellä oli perinteisesti punkkien päällä  RUK-kurssi puukot odottamssa .. Paitsi Uo R:lla, jolla oli kurssi Luu :D

Varpaat solmussa, reidet hapoilla sain vihdoin kengät ja sukat jalasta pois. Mikä uskomaton tunne! Ja hiki!! Ei muuta kun lounaspussin sämpylä ja banaani poskeen, juotavaa, juotavaa, juotavaa ja suihkuun! .. Ja päiväunille. Jalkoja kolotti ja varpaat olivat rullalla (”nimettömän” varpaan ja pikkuvarpaan kynsi oli jotenkin painunut marssin aikana siten, että molemmat kynnet olivat mustuneet/alus täyttynyt verellä/nousseet ”pystyyn”, mutta eipä se unia haitannut. Lomamaihareissa syömään niin hyvä tuli.

Ohi on ja kivaa oli. Jotenkin silti jäi hieman ylimainostetun maku suuhun .. (Varmasti johtui siitä, että suurimman osan matkasta taitoimme vain ripeästi kävellen, eikä juosten .. Mutta kuitenkin. Hyvä näin, koska muuten lopputulos olisi saattanut, ainakin omalta osaltani, olla varsin erilainen.

Joukkueen johtajanamme, suunnistajat sekä varajohtajana hoitivat hommansa paremmin kuin hyvin! Yksi painoi kolmen tetsarin kanssa .. Toinen kolmen rynnäkkökiväärin .. Ja sitä rataa :D

Ohi on ja hyvä niin. Yksi kynnys jälleen rukissa ylitettynä kunnialla!

Satasetkin paukkuivat eilen/viime yönä. Tänään aamuja 199 .. Legendaarista. Aamulla kun TJ-lukua liitutaulullemme päivitin, meni hieno ja herkkä hetkemme pilalle, kun käytävästä kuuluu: ”PATTERI; MINUUTTI!” .. Eipä tuo tuohon lukuun vaikuta, mutta hieno legendaarisen ykkösellä alkavan TJ-luvun kirjoittamienn vain häiriityi ;) ..

Eilen oli myös ITO3:n koe. Ei mitään käsitystä oikein, että miten meni. Yksi kohta jäi tyhjäksi :S ja yhdessä tiedän tehneeni virheen kun en laskutoimituksissani huomioinut annettua tulitehtävää ja sen määrittämää kehää ollenkaan. Kyllä sen läpi pitäisi mennä, mutta kolmen kiitettävän köllille voinen heittää hyvästit.

Nyt kuitenkin nukkumaan. Jalkoja jomottaa ja väsymys on pirunmoinen, mutta olo on raukea ja ehkä jopa onnellinen.

IT-miehen sydän sykkii!

1725501.jpg