Nonni! Vihdosta viimein pääsen päivittämään!
Tässä vaiheessa jo vairoitus pitkästä tekstistä. Kolmessa viikossa kerkee sattuun ja tapahtuun paljon. Ja kyllä: Kolmessa viikossa. Kävi sillattii, että ensimmäisen kiinnioloviikonlopun jälkeen napsahti virka-apulista ilmoitustaululle ja sielähän se minun nimeni komeili.

Vaikka eipä tuo kolme viikkoa kasarmilla mitenkään paha ole ollut. Tuntui vaan oudokseltaan suhteellisen pahalta olla 3viikkoa poissa kotoa, poissa "poikani" luota, kun viiminen 2 vuotta oltu milteen 24/7 yhdessä.
Mutta asiaan:

Eli ensimmäinen päivä, 7.1.2008:
Lähtö vähän venähti aamusta, kun pojaat tulivat myöhässä, muttei mitään dramaatista kuitenkaan, kun aikataulutettiin päivä sen verran kello aikaisesta eteenpäin. Parolan porteille saavuttiin jossain puoliyhden maissa. Siitä sitten spollien vartiokopin kautta, palvelukseenastumismääräystä näyttäen tietä pitkin eteenpäin ja ovesta sisään. Huumekoiran ja kolmen pöydän kautta ( "täytä tämä lappu", "palauta tämä lappu" ja "näytä henkkarit, sinut on sijoitetu *** paikkaan, mene sen pöydän luokse") AUK:n kulmaukseen odottelemaan, josko lisää porukkaa saapuisi.
Siitä sitten siirryttiin alikkien perässä Helsingin Ilmatorjuntarykmentin Aliupseerikoululle. Reppu seinän viereen ja lattiaan teipatulle neliölle seisomaan: "Herra alikersantti, alokas Helin ilmottautuu palvelukseen". Siitä sitten omaan tupaan ja lähes suoraan syömään. Muita tyttöjä ei vielä tässä vaiheessaollut saapunut. Kuulin että meitä tulisi kolme. Piti tulla neljä, mutta yksi oli jo kerennyt perumaan tulonsa. Samassa tuvassa asustaisi kuusi alikersanttia, sekä kolmen viikonpäästä kolme kokelasta.
Ruuan jälkeen lähdettiinkin sitten varusvarastolle: Sinne siis pihalle jonoon seisoskelemaan, sisällä "morttivarmaa" reittiä kärryjen kanssa läpi ja kassit autoon. Kasarmin päässä sitten kassit alas ja sisälle, jossa tarkistettiin, että kaikilla on varmasti kaikkea oikea määrä. "Inventaarion" jälkeen kassi kantoon ja portaat ylös. On muuten pirun epäergonoominen kapistus tuo säkki. Hyvin se kuitenkin mukana kulki :)
Kun kamat saatiin ylös, alettiin laittamaan kaappia ja vaihettiin siviilit ihaniin M91:siin. (Tässä vaiheessa haettu siis vasta kolmas osa kamoista). Tuossa kaapissa ei sinällään ollut mitään ongelmaa. Siviilikamatkin mahtuivat helpommin kuin hyvin niille varattuihin laatikoihin.
Sitten punkka kokoon ja hetken päästä pinkka. Nämä kaksi tuottivat pientä pähkäilyä, koska olen yläsängyssä seinän vieressä ja pituutta aika vähän, mutta kyllä se siitä :)

Ja ei muuta kun ensimmäistä aamua odottelemaan.

Toinen päivä, 8.1.2008:
Ensimmäinen kokonainen päivä kului oppituntien merkeissä. Heikosti nukutun yön jälkeen oli illalla aikamoinen väsymys. Uusi paikka, uusi sänky ja alikersanttien herätykset 05.15 ja 05.45 (omamme oli siis vasta 06.00) hieman vähensivät unta ja varsinkin sen laatua.
Päivä sisälsi siis: tahtimarssia, jaoksenjohtajan (varajohtajan) oppitunnin, oikeushoidon oppitunnin, paloturvallisuus oppitunnin, sotkuun tutustumisen sekä varuste-erä 2 hakemisen.
Eilen illalla ja tänään aamulla oli ns. ohjatut ilta-/aamutoimet, mutta se nyt ei kauheasti vaikuttanut, kun meitä nais alokkaita on se kolme. Kalenterissa lukee lopussa vain, että "kiire, väsyttää ... jne ..."

9.-11.1.2008
Kuten voi arvata, on päiväkirjan päivittely jäänyt hieman vähäiselle. Ranskalaista viivaa vain joka suuntaan. Ollut siis pikkaisen kiirettä ja kaikki vapaa-aika iltaisin on mennyt sotilaan käsikirjan lukemiseen, muistiinpanojen koodien ratkomiseen sekä ennen kaikkea nukkumiseen. Ensimmäisen yön jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia tuon unen suhteen.
Näinä kolmena päivänä on ollut mm. Sulkeisjärkestysharjoitus, käyttäytymiskoulutus (aiheet: apupässinä olo ja toimistokäyttäytyminen), sukset käytiin hakemassa, muutamia eri oppitunteja ollut, alkutarkastukset oli .. Lisäksi oli skappareiden ystävällisesti järjestämä pakollinen sauna. Josta voisi mainita muutaman sanan:
Saunailta ei siis mennyt aivan putkeen. Me kolme alokasta + pari nais alikersanttia lähdimme jonossa kohti saunaa. Ensin väärälle saunalle, sen jälkeen sille oikealle saunalle. Kun pääsimme perille, ovet olivat lukossa ja valot poissa. Siitä sitten päävartiosta noutamaan avaimet, jotta päästäisiin sisälle .. ja sisällehän päästiin. Saunassa sellainen sopiva 35'C lämpöä. Odoteltiin siinä sitten reilu puolisen tuntia, josko se sauna siitä lähtisi lämpiämään .. ei mitään muutosta lämpötilaan ja kiuaskivillä olisi helposti voinut heitellä vesilintua paljainkäsin ilman minkäänlaista vahinkoa. Päätimme mennä takaisin yksikköön ja siellä kävimme vain suihkussa. Oli hyvä sauna ;) .. Näin ne naiset aina muistetaan!

HAETAAN SITÄ MOTIVAATIOTA SITTEN TUVISTA! MARSMARS!

12.-18.1.2008:
Lauantai (12.päivä) oli niin kevyt kun vain kevyt voi olla. Tällöin annettiin kaikille rokotukset (ns. vauhtipiikit), joten kaikki alokkaat olivat siis VMTL-taistelijoita (vapautus marssi, taistelu, liikunta). Oli outoa, kun alikit huusivat aina järjestäytyäessä kovaan ääneen, että "ei juosta! VMTL ei juokse!! Ei varmaan juokse sielä!!". Rokotukset tapahtuivat niin liukuhihna meiningillä, kuin vain on mahdollista: Jonossa mennään, molemmin puolin lääppästiin käsivarsia desausainepyyhkeillä, molemmin puolin pistettiin rokotukset samaan aikaan, myös laastarit pistettiin samaan aikaan molemmille puolille. Suhteellisen koomista, mutta toimivaa!
Rokostusten lisäksi oli P1-koe, eli niin kutsuttu älykkyystesti, jossa on siis tietty määrä aikaa suorittaa kolme eri osa-aluetta, joissa on tietyt määrät kysymyksiä. Tuloksia ei ole vielä kuulunut, pienesti kyllä jänskättää .. Varsinkin sen ensimmäisen osion kohdalta, koska ajasta kutakuinkin puolet vain istuin ja pyörittelin paukaloita, kun olin jo vastannut kaikkiin kysymyksiin. Monilla varsinkin tämä osio jäi kesken .. Saa sitten nähdä, joko oon ihan vitun viksu tai sitten aivan paska :D .. Koetta valvonut luutnanttikin ihmetteli suuresti ja pyöritteli pätään siinä vaiheessa.

Sunnuntai 13.päivä, oli Sinä, Minä ja Puolustusvoimat-päivä. Aamulla oli jumalanpalvelus ja siinä puoli kahdentoista aikaan käytiin sitten hakemassa tyttöystävät lippukentältä (olin ainoa jolla oli poikaystävä, joten yleisesti kutakuinkin kaikki puhuivat tyttöystävistä .. Osa kuitenkin korjasi perään "ja poikaystävä"). Koko päivän olin kuumeessa, enkä varmaan koskaan ole itkenyt niin paljon kun tuona päivänä. Jostain syystä olin aivan paskana. Heti kun vieraat lähtivät (toiset aikaisemmin kuin toiset) vaivuin punkkaan nukkumaan ja laskemaan kuumetta. Kuluisi kaksi viikkoa, ennen kuin seuraavan kerran näkisin rakkaan avopuolisoni.

Tässä vaiheessa muistiinpanot hiipuvat pahasti .. Maanantaina kävimme noutamassa aseet. 7.62 RK 62, nro. 145515 (vuodelta -72) AKA Ryi Ruben Urmas on siis väliaikainen sulhaseni. Tämä ja tiistai päivä kuluivat erilaisissa rastikoulutuksissa aiheena aseenkäsittely, huolto jne. Kuinka purkaa ja koota ase, mm. selällään maaten, katse kohti taivasta, takaraivo maassa ..
Tiistaina alkoi sitten myös virka-aputarkastukset. Varustushan tuli olla pakattuna 24/7 tämä määrätty viikko. Joka ilta pidettiin tarkastus, jossa katsottiin, että kaikilla on kaikki. Kolmisen kertaa pakattiin kamat takaisin reppuun ja palattiin tupiin .. Lisäksi pojaat juoksivat keskenänsä ylösalas hakemassa puuttuvia tavaroita. Lopuksi, kun lista oltiin käyty läpi, tarkastettiin vielä tuntolevyt ja kas: viimeiseltä taistelijalta tämä puuttui. Seurauksena tetsari + reppu niskaan, kypärä päähän ja: kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös, polvelle, ylös, polvelle, ylös ... Tuli hyvin lämmin :D

Muistiinpanojen vähäisyydesä johtuen, koitan jokaisesta päivästä koota jonkinmoisen pääkohdan. Näiden kirjoitettujen juttujen lisäksi on hyvin varmasti ollut käyttäytymiskoulutusta, järjestäyrtymisharjoittelua sekä oppitunteja, siivouspalvelua jne. hommia paljon.

Keskiviikko 16.1.2008
Uusien alokkaiden tulojuhla uudessasotilaskodissa. Katri Ylander siis keikkailemassa. Virka-apuporukallehan tämä tiesi ylimäärästä nakkia: pöydät ja tuolit sivuun + takaisin paikalleen sekä ovistoppina toimimista. Ei paha ..

Torstaista ei ole mitään käsitystä .. Eikä oikeastaan perjantaistakaan (taisi lääkärin tarkastukset olla?), muuta kuin että tällöin osa porukasta lähti lomille. Pienesti söi "miestä" kun MuKesta (muonituskeskus) palatessamme porukka oli lomakassit kainalossa, lomavaatteet päällä muodossa seisomassa pihalla. Tästä alkoikin sitten elämää ihanampi virka-apuviikonloppu (18.-20.1.). Tapahtumat olivat sen verran mielenkiintoisia, etten niitä tahdo täälä puida. Toisten elämä vaan on vaikeampaa kun toisten, varsinkin kun tavotteena on saada se kolmas kulmarauta. Joskus jopa saatetaan sortua nk. ylilyönteihin.

Boonustapahtumia tässä viikonlopussa olivat kuitenkin likakaivon avaaminen (yllättäen tytöt asialla, ihan oma-alotteisesti tosin, kun pojat vain pidättelivät oksennusta ja pitivät nenäänsä hajun takia) ja sotkun biljardiottelut :) .. Siviiliin kaipasi tänä viikonloppuna muutaman kerran .. ei tosin viikonloppulomia pidemmäksi aikaa, sillä tiesin kaikkien kavereitteni olevan Himoksella mökkeilemässä. Lisäksi kun kuulin että Dr. Alban ("it's my life! it's my life life ..") oli siellä keikalla iski kaipuu aika kovana .. En edes tiennyt että kyseinen artisti olisi enää elossa .. saatika keikkailisi :D

Mutta kuitenkin. Sunnuntaina sitten lomailijat palasivat myös kasarmin arkeen.

VKO 4, oli suhteellisen liikuntapainotteinen viikko. Varsinkin jos vertaa näihin aikaisempiin.

Perjantaina oli kovasti hehkuteltu, kuinka maanantaista tulee elämää kiireisempi päivä. Varsinkin aamu. Ampumaratapäivä, ensimmäiset kovapanosammunnat (viimeviikolla kävimme räkäpäillä räiskimässä, päivää en muista). kuitenkin jo totuttuun tapaan kaikki ei sitten mennytkään ihan putkeen, eikä mitään kiirettä ollutkaan. Kuljetukset eivät ottaneet onnistuakseen kun ei saatu oikeita autoja eikä oikeita kuskeja oikeaan paikkaan. Lopulta kuitenkin pääsimme Zilin ja 45:en kyydissä perille. Ammunnat olivat 150m etäisyydeltä, makuulta ja lunta satoi kokoajan. Ensimmäiset ammuntani ikinä, joten olen suhteellisen tyytyväinen tuloksiini. Tosin ammuntoja pitänyt yliluutnantti ei ollut samaa mieltä. Enkä ihmetttele.
Pakkiruokailut ensin radalla ja sitten yksikön alakerrassa .. ensikosketus siihenkin siis.

Tiistaina oli sitten aamulenkki ja lihaskuntotestit (huonosti meni, tästä ei päästä kuin ylöspäin: vatsat 33, selät 40, punnerrukset 25, leuat 6 ja vauhditon pituus 160cm) .. Tiistaina oli myös ensimmäinen iltavapaa = Hannibaliin minttukaakaolle ja subwayhin syömään <3

Keskiviikkona sitten mm. kuntopiiriä ja hankipalloa. Lisäksi "naisten info" johon oli koottu kaikki nais alokkaat (~8 kappaletta), nais alikersantteja/edellisen erän muita naisia, yksi sopimus alikkina toimiva nainen, kuraattori, lääkäri/terveydenhoitaja sekä esikunnassa työskentelevä nais kapteeni.

Torstaina aamulla heti 06.05 pienimuotoista kuntopiiriä ja myöhemmin sitten coopperin testi (tämänkin kusin: 1990m) .. Tiedän olevani paskassa kunnossa ja tiedä sitten verottiko nuhakuumeiluyskät osansa, mutta niin .. Tästä ei voi muuta kuin parantaa (ei sillä, en ollut edes huonoimpien joukossa .. Kovasti on suomalainen nuoriso rapistunut). Tästä se sitten lähtee läskiryhmän iltareippailut! Tykkään! <3 .. Loma lähenee! Sitä vahvistaa jo se, että litterat piti olla aamuun meneessä tilattuina. Tänään saapuivat myös kauan odotetut kokelaat! Illalla oli rastikoulutusta aiheista: kevytkertakäyttösinko, käsikranaatti (rakenne, heitto, toimintaperiaatteet jne.) sekä telamiina (rakenne, asennus, poisto, jne ..).

Perjantai 25.1. Ei mitään muistikuvaa tapahtumista. On outoa, kun yhdessä päivässä tapahtuu niin paljon, on vaikea myöhemmin sitten jakaa, että mitä tapahtui milloinkin . Ainoa selkeä muistikuva on se, että paikat olivat jokseenkin jumissa, niinkuin olivat olleet jo viimeisen pari päivää. Perjantaina oli myös  IV (iltavapaa), joka ei kaikkien osalta mennyt ihan putkeen .. Mutta ei niistäkään sen enempää, kun eivät varsinaisesti minua koske.
Hieman jälki edittiä: Perjantaina oli valokuvaus. Sillä ei niitä suurempia muistikuvia ole koko päivästä, kun ei kauheemmin mitään tapahtunut. Valokuvaukset: yksiköittäin, jaoksittain, tuvittain ja yksittäin. Odotellessa sitten SiPaa (siivouspalvelu) ja TKS:iä (tupa, kaappi ja siisteys).
Lauantaita odotellessa ..

Jossain vaiheessa tätä loppuviikkoa oli myös erittäin mielenkiintoiset oppitunnit itsepuolustuksesta Ltn. V:n ja Ltn. K:n pitäminä. Luutnantti V. on loistava! Siinä vasta on hieno mies! :D

Vihdoin! Lauantai 26.1.2008!
Tänään lomille, herra alikersantti!!

Päivä sisälsi siivousta ja kaappien järjestelyä _paljon_ .. Lisäksi oli oppitunti aiheesta hiihto, sekä hiihtosuunnistus. Lippukenttää edestakaisin saappaat "köytettynä" lautoihin kiinni. Vaikka eipä ne intin sukset olleet yhtään niin pahat, kuin mitä pelkäsin  .. Kivaa oli :D

Meinasin kokonaan unohtaa tuon kokelaiden saapumisen. En tiedä olenko vanha vai mitä, mutta itse ainakin (toistaiseksi) olen enemmän kuin iloinen siitä, että nämä herrat ja rouvat kokelaat astuivat kuvioihin!

Lyhyt yhteen veto siis armaija-ajan alusta:
Olen tykännyt ja voisi sanoa jopa viihtynyt porttien sisäpuolella. Ainoa miinus tuo kolme viikkoa poissa kotoa, joka tuntui jokseenkin pahalta ikävän takia, muttei siinäkään siis todellakaan mitään ylitsepääsemätöntä.
Ainakin meidän yksikön alokkaat tulevat hyvin toimeen keskenänsä. Tietysti muutama sankari löytyy aina jokaisesta porukasta. Alikersanteissakaan ei kauheammin ole valittamista. Tietysti niissäkin on näitä nk. sankareita, mutta onneksi ei kuitenkaan oman jaoksen riveissä.

Mietin alussa, että mitenköhän menee kun niin paljon nuoremmat ovat komentamassa .. Olen huomannut tässä lyhyen runkoni olevan eduksi, koska vaikka ikää olisi se 18, on monella pituutta sen verran enemmän, että tunnen heidän olevan minua vanhempia. Niinkuin töissäkin: kokemus puhuu enemmän kuin syntymätodistus.

Ainakin näin alussa on kroppakin kestänyt varsin hyvin. Perus lihasjumeja ollut, mutta se nyt on normaalia. Penikat meinasivat alussa hieman vaivata, mutta nekin katosivat muutamassa päivässä hieromalla, jomo icella ja venyttelyllä .. Selkä ei toistaiseksi ole pahemmin itsestään ilmoitellut (*koputtaa puuta*) ..

Henki on hyvä ja pojat ovat hyvin ottaneet heti mukaan kaikkeen. Minkäänlaista ulkopuolisuuden tunnetta en siis ole missään vaiheessa kokenut. Silloin tällöin tosin tuntee itsensä tytöksi .. Esimerkkinä, kun oli koulutusta telamiinan asentamisesta ja maa oli enemmän kuin jäässä (kenttälapio iski kipinää maahan osuessaan), pojat tulivat auttamaan kaivamisessa, kun olivat omat kuoppansa saaneet kaivettua. Osalta tuo kuoppa jäi kokonaan kaivamatta ..

Naisena armeijassa: Kuulemani mukaan meitä saapui I/08 erässä Parolaan ~10 naista, joista kaksi on keskeyttänyt. Toinen lähti heti toisena päivänä selkävaivojen takia .. toisesta en tiedä. Meidän tuvasta kuitenkaan kukaan ei ole edes harkinnut jättävänsä juttua kesken.

Seuraavan päivityksen pitäisi tulla hieman lyhyemmältä aikaväliltä, sekä hieman nopeammin .. Näillä näkymin perjantaina lomille.

Tarkennetaan nyt vielä, että ei, en minä sielä vain lomien takia ole. Kolmessa viikossa vain kerkiää kehittymään suhteellisen iso ikävä ihmistä kohtaan jonka kanssa on tähän asti ollut yhdessä kutakuinkin 24/7.