Hamina on ollutta ja mennyttä. Samoin uusien alokkaiden P-kausi ja kolminumeroinen TJ-luku.

Kirjoitukset jääneet, niinkuin oikeastaan kaikki muukin, kun elämään iski henkilökohtainen CASE-tilanne. Viimeaikoina kuitenkin alkanut taas olo parantua, pää selkeytyä ja pystyy edes jossakin määrin taas keskittymään elämään ja loppusuoralla olevaan palvelukseen. "Elämä jatkuu", niin äiti sanoi ja sitä lupasimme myös noudattaa.

Teksteistä ovat jääneet pois niin RUK 232 Jääkärin kurssijuhla, päättäjäiset ja muut jäähyväiseks. Lisäksi koko uusi P-kausi, uusine alokkaineen, leireineen ja hässäköineen. E-kausikin alkaa olemaan pian puolessavälissä. En niistä ala mitään sen suurempaa yhteen vetoa kokoamaan .. Mutta kuitenkin muutamia asioita mitä on jäänyt mieleen matkalta:

Haminan päätösoppitunti alá Ltn. V.: "Yleensä tässä vaiheessa sanotaan, että olitte ihan v*tun hyviä ja parhaita, mutta en mä ihan sillekään linjalle lähtis. Aikamoista pakkopullaahan tää on ollu, olisi sitä itsekukin mieluummin kotonaan ollut":

Paluu Parolan paratiisisaarille: "Ketä noi on? Miten niitä puhutellaan? Onks se tornari totta, että KAIKKIA kokelaita pitäis tervehtiä?!"

Ensimmäinen visiitti patterin päällikön toimistossa: "Herra kapteeni kokelas Helin käskystä paikalla". - "Jahas! Blogin pitäjästä on tullu sitten kokelas!"
 
Vala: Sotilaan suuripäivä, jonka taistelija muistaa koko loppuelämänsä. Ei sen takia, että se olisi jotenkin näyttävä tai hieno tilaisuus vaan siksi, että se on yksi palvelusajan tuskaisimmista kokemuksista käsien ja jalkojen puutumisen ja kramppien ansiosta. Oli kyllä mukava sinällään, näki mitä sielä kentällä todella tapahtuu, kun omassa valassa en mitään nähnyt. Ja Kari-papin saarna oli taas omaa luokkaansa.

Jako uusiin yksiköihin .. Uudet kouluttajat .. Uudet tehtävät .. Kaikkea sitä.

"Helin! Missä se on?" - Täälä - "Katsoinkin, että sielä takana oli pieni surullisen näkönen hahmo, sen täytyy olla sinä".

Uusinpana hienona ei voi muuta kuin kehua PV:n hammashoitoa. Tiistaina kävin vastaanotolla koska ylähammasta särki, sain keskiviikoksi ajan alahampaan poistoa varten. Eipä siinä, uskon kyllä operaatioiden olleen varsin tarpeellisia, mutta sitli. Kuulostaa niin kovin koomiselta.

Nyt kun tunnelinpäässä näkyy valoa (palveluksen jälkeen kädessä iso luu, koska suunnitelmia ei toistaiseksi ole) pyrin päivittämään tätä sivustoa edes jossain määrin. Ajatukset olleet pari kuukautta jossain niin kaukana, etten itsekään tiedä. Viimeviikonloppu onneksi avasi taas silmiäni elämälle ja tulevaisuudelle, joten ehkä se tästä.

YTH 3 24.-27.6.2008

Tiistai, leirille lähtöpäivä. Victor-Miken nimipäivä. Maanantaina tavarat oli jälleen valmiiksi pakattu autoihin (paitsi meillä .. Pakkasimme ryhmäkohtaisen varustuksen vasta aamulla, koska automme oli huollossa illan). Ensimmäisessä vaiheessa paikkani oli 2.vr:n (toisen viestiryhmän) riviviestimiehenä.

Kun viimein ruokailujen, pakkailujen, naamanmaalauksien ja sotavalmiustarkastusten jälkeen pääsimme lähtemään liikkeelle ja myöhemmin ajamaan asemiin alkoi jyrkkääkin jyrkempi alamäki. Jokaikinen asia mikä pystyi mennä pieleen, meni pieleen .. Ainakin meidän ryhmällä .. Käsittääkseni myös muilla ryhmillä – ainakin osalla. Ihmisillä päät niin täynnä juustoa ja muuta tahnaa, ettei kukaan nähnyt, kuullut saatika ymmärtänyt mitään ..

Tj-paikan perustaminen, pitkälanka-antennien rakentaminen .. kaikki! Piuhoja ei saatu kiinni, eikä irti. Verkkoon ei päästy kiinni, mitään ei saatu minnekkään, radio alkoi toimia vasta neljännellä taydellä akulla, piuhat oli kiinnitetty väärin ja puhelimesta puuttui patterit (tosin sen huomasin ennen suurempaa ihmettelyä .. iski takaraivoon tuntuma, että kai nekin nyt sitten vielä puuttuu, kun kaikki muutkin mosavirheet oli jo tehty). Naamiointi oli pahasti vaiheessa .. Inspiroivana motivointina toimi hyvin se, kun joku kävi aina hetken siinä vieressä istuskelemassa ja toteamassa, että ”vituiksihan se menee”. Aina kun joku ei ottanut onnistuakseen ja joku skappari tuli paikalle, niin kah: Kaikki toimii, eikä mitään vikaa näy missään. Ihme touhua .. Parolassa tuohon tarvittiin aina yliluutnantti, täälä hommaan riittää jo ”pelkkä” luutnantti ;D .. Myös illan torjuntaosasto ”jyrä” meni reisille. Tieto ei kulkenut ja autot eksyivät .. Aivan normaaliti, niinkuin päivän teemaan kuului.

Ilta/yö kuluikin sitten rattoisasti. Ensin 3h tj-/viestipäivystyksessä, jonka jälkeen unille  (noin klo: 01.30) ja herätys 02.20, jonka jälkeen lähivartiota aamuun asti. Illalla myös upskok. P. sanoi patterillemme pari sanaa rakkaudesta, noin niinkuin iltasaduksi kaikille .. Runtuahan sieltä tuli, niinkuin oletus oli .. ”En ole koskaan ollut leirillä missä näin moni asia olisi kussut!” .. Ja näinhän se meni, koko päivä oli katastróf! Itse kuulin vain osan tästä ko. puhuttelista, koska istuin tj-paikalla päivystämässä.

Melkein unohdin päivän parhaan äksönin kokonaan :D ..: Ollessani nohevana, puoliunessa, puomivartiossa ajoi firman auto tietä pitkin kohti, auto täynnä kurkkusalaattiin sonnustautuneita sotureita. Siinä sitten pysäytin auton, menin auton virelle, nollat taulussa, kyselemään saapujilta tunnussanaa, ase särmästi kaulalla. Sattuipa niin hassusti, että ikkunan avattuaan, hetken ihmeteltyään autoa ajanut luutnantti ”ponkaisi” ikkunasta ja nappasi rynkystäni kiinni, kiskaisten minut autoa ”vasten” .. ”Noh, ammutko?! Onko sulla suojamiestä?! *PAM* Kuolit!” .. No eihän siinä ammuta .. Perällä voi aina lyödä, mutta jäi kuitenkin tekemättä ihan vaan yleisen hyvän nimissä. Siinä sitten suhteellisen pitkän ja hartaan suullisen ei-näin-henkisen palautteen jälkeen luutnantti kysyi halusinko edelleen tietää sen tunnussanan? Tietenkin halusin! Varmistin alas, silmien väli piikille ja odottamaan vastausta :D .. Ei siis tämäkään suoritus, sinä onnistumisten täyteisenä päivänä, mennyt täysin nappiin .. Oikean tunnussanan annettua ja luutnantin varmistutta siitä, ettei niskani vaurioitunut riuhtomisesta auto jatkoi onnellisesti matkaansa omiin asemiinsa.

Uusi päivä ja ”hyvin nukuttu yö” takana. Unta tai oikeastaan vaakatasossa silmät kiinni olemista takana sellaiset 45minuuttia kaiken kaikkiaan. Aamulla heti herätyksen jälkeen (taisi olla 05.30) oli aamupala ja tavaroiden inventointi, autoihin pakkaaminen ja asemien vaihto. Uusi paikka ja uudet kujeet. Tänään hommatkin luistivat huomattavasti sutjakammin. Perus pikkukämmejä, ei mitään sen suurempaa.

Keskiviikkona vaihtui myös tehtävät. Juuri kun käskyt uutta paikkaa koskien oli annettu ja asemat oli saatu valmiiksi, pistettiin pakka sekaisin. Toisin kuin alunperin lapuissa oli seinällä lukenut, en siirtynytkään 1.vr viestimieheksi  vaan patteriupseeriksi. Alunperin arvioin jo, että näin tämä vaihto varmasti tulee tapahtumaan, mutta niin .. Niinhän se sitten meni. Upseerioppilas Helin, 1.Kevyen ilmatorjuntapatterin patteriupseeri. ”Pienet” paineet oli päällä ja päätin puristaa itsestäni kaikkeni irti vaikka väkisin olemattomista yöunista ja eilisista kommelluksista huolimatta (taustalla kummitteli edellinen viestiupseerin nakki, joka siis kusi alleen iskeneen kuumetilan vuoksi, totaalisesti .. sekä tietysti edellisen päivän toiminta).

Juuri kun olimme vaihtamassa tehtäviä edellisen vaiheen PtriUpseerin kanssa, ilmestyi ”tst-heko” (taisteluhelikopteria mallannut pikkuheikki) ilmatilaamme pörräämään. Hetken arvonnan jälkeen: ”ILMAHÄLYTYS!!” Ja kaikki teltasta pihalle puiden alle piiloon :D .. Hetki sielä maaperän koostumusta ihastelemassa ja takaisin telttaan.

Kun hommat oli saatu vaihdettua oli aika lähteä kenttätykistön asemiin sopimaan torjuntaosastosta ja muista yhteistoiminnallisista asioista. Pikaisen tilannepäivityksen jälkeen defenderiin mars ja KT-patteriston asemiin, josta patterin asemiin, sillä sovittu paikka olikin se.

Iltapäivä menikin sitten KT:n asemia ja ympäristöä tiedustellessa, oman patterin torjuntaosaston vastuualueeseen tutustuessa ja porukan ryhmitystä miettiessä. Monen tunnin hiekkakuoppa/ suotarpomisen jälkeen päästiin itse asiaan. Eli torjuntaosaston ryhmittämiseen .. (Tässä vaiheessa itsellä alkoi painaa helvetillinen väsymys, kiire, nälkä, kaikki .. Meni aika pikaseen seuraavat vaiheet..:) Määräämäni ryhmänjohtajat + jaosjohtaja kasaan, heille alue johon ryhmittää ryhmänsä, tykin paikat, oma paikkani ja tj-ryhmän paikka jne .. Ryhmät paikalle ja johtajat harjoittivat homman ryhmäkoossa. Samalla siinä tj:n poikien kanssa (tai siis he pelkästään, kun omassa päässä vain kuikka huusi autiolla rannalla..) pähkäiltiin/paikannettiin epäsuorantulen maaleja etumaastosta.  Lopuksi (joskus kymmenen maissa) harjoittelimme toiminnan koko torjuntaosaston voimin (IT+KT+VK +TJ-ryhmä= Ilmatorjunta, kenttätykistö, viestikomppania, tulenjohtoryhmä). Meidän osalta homma sujui varsin mallikkaasti. Tj:n viestirepunkantajakin jaksoi sykähtää loppuun asti kantamustensa kanssa, kun ilmoitettiin, ettei autoja ole käytössä vaan asemista torjuntaosaston tuliasemiin mentäisiin juosten .. (Matka ei ollut pitkä ~500m, metsän seassa .. Mutta se reppu selässä siinä varmasti tuli hiki!). Tämän jälkeen päästiin vihdoin pyörittämään perus tuliasematoimintaa: päivystämään, vartioimaan, nukkumaan .. Pääsipä käymään vielä niin suklaisesti, että itselläni oli ainoastaan viestipäivystys (teltassa sisällä), joten sain viimein nukutuksi sellasiet 3-4h .. Parhautta <3

Aamu alkoi kerrankin normaaliin tapaan. Edes telttoja ei vielä purettu, sillä asemanvaihto olisi vasta myöhemmin päivällä. Kello oli vähän jälkeen aamu yhdeksän, kun kajahti huuto: ”TULPPA!!” Joka oli siis käsky mennä/saada/viedä/ryhmittää illalla harjoittelemamme torjuntaosasto tuliasemiinsa. Eipä siinä: kamat niskaan, kaikki mukaan, räkäpäät pesään ja sitte sykähti!

Hetki sen jälkeen kun olimme päässeet tuliasemiin, kuului viereisen soramontun toiseltapuolen, jostain kauempaa laukauksia. Vihollinen oli törmännyt sielä olleeseen ryhmään .. Sitten tuli hiljaista .. Noin puolen tunnin jälkeen tuli tieto, että vihollisen ajoneuvot olivat ryhmittyneet vähän matkan päähän .. Odotusta, odotusta, odotusta .. Epätietoisuutta ja odotusta. Paikalle ilmestyi jälleen ystävämme Pikku-Heikki pörräämään, ”tuoden mukanaan” myös Hornetin. Sergei laulaa, ja hyvin lauloikin! (Myöhemmin tykkijullit tuhosivat myös (ainakin yhden) tankin .. Mutta se vain näin sivumainintana, koska tarkempaa tietoa tästä tapahtumasta ei itselläni ole). Kumpikaan puoli ei saanut tietoa vihollisesta yli tuntiin. (Koko tämä aika maattiin tuliasemissa, munat turpeessa, aseet suunnattuna) .. Sitten tapahtui, vihollinen ajoi miinoitteeseen. Ja siihen se äksöni taas hetkeksi jäikin .. Pistettiin siinä murkulaa kenttään, mutta vaikutusta sillä ei saatu, kun ei pommeja/tulenkuvaajia ollut käytössämme. Jälleen hiljaista .. Yhtäkkiä parin metrin päässä olevan taistelijan RK laulaa sarjatulta! Kaikki sämähtää, notta mitä helvettiä, missä ne on, kun ei mitään näy?? Sitten se selvis: Varmistin yhtä pykälää alempana kuin piti (=ase sarjatulella) ja kaveri torkahti :D .. Mikäs siinä. Näitä sattuu. Ei se kovin helppoa ole näiden unien jälkeen pysyä hereillä maatessaan maassa reilut kaksi tuntia,  tekemättä mitään.

Sitten tj-mies vieressäni säpsähtää. ”Vihollista edessä! Näin silmästä silmään.” Sieltä niitä hetken odotuksen jälkeen alkoi tulla .. Ensin muutama havainto tunnustelijoista .. Odottaa .. Odottaa .. Tämän jälkeen hemuleita alkoi ilmestymään metsästä kuin sieniä sateella. Sieltä sun täältä, perus ryhmityksessä/idealla, niinkuin olimme olettaneetkin. Koukkaavan osaston elämää suurempi koukkausyritys vain meni siinä mielessä vinoon, että ko. osasto tuli suoraan ryhmityksemme sivuosaan. IT oli vahvoilla kunnes tuomarit puuttuivat peliin: Skapparit/kokelaat tappoivat IT:n taistelijat ja herättivät henkiin jääkärijoukkueen porukan. Tuloksena about komppanian suuruinen hyökkäävä osasto. Läpi mentiin että heilahti, mutta IT ja sen ”RamboRyhmä” (<- erikoisnakin saaneet tst-parit) pistivät hyvin hanttiin ”vilungista” huolimatta .. Oli sinänsä mieletöntä/mukavaa/outoa/joku-sopiva-sana-tähän, kun taistelun aikana oli käytössä tykkitulta (sergei), epäsuoraatulta sekä pikkuboonuksena tst-lähetit! Ja niin! Majurikin kehui, hyvä taistelu oli! Tietysti paljon parannettavaakin löytyi, mutta yleisesti palaute oli positiivista. (Kiitosta vielä TJ-ryhmän pojille: Oli ilo taistella kanssanne! ;D ..)

Tilanne ohi .. Takaisin suoja-asemiin  ..  Muut paitsi minä, ptrin päällikkönä toiminut upskok. S. sekä defua ajanut kadetti. Me lähdimme kohti kt-patterin komentopaikkaa .. Reissu osoittautui turhaksi, sillä sielä oli hommat/hommienvaihdot/joku vielä pahasti kesken .. Takaisin suoja-asemiin siis.

Tässä oli hieno hetki! Teltalle ”potslojoo” ja päikkäreille <3 .. Pikaisten pikku-unien jälkeen uusi yritys KT:n komentopaikalle. Sieltä saimme perusteet tulevalle moottorimarssille, jossa meidän tehtävä oli siis suojata KT:n siirtyminen uusiin asemiin. Taas iski hoppu: Marssikäskyä kirjoittamaan/antamaan. Aluksi sain aikaa käskyn tekemiseen lähes tunnin, mutta jo 2min päästä aika lyheni vajaaseen puoleen .. Käskystä jäi hassu olo, sillä kuuntelemassa/valvomassa olleet luutnanttimme eivät sanoneet oikein mitään ko. suorituksesta .. Kai se on se perus: jos menee hyvin, ei sanota mitään .. Jos menee pitkin v*ttuja, tulee vähintään puolentunnin ”rakentavapalaute”. Kun olin antanut käskyn, pääsin vihdoin itsekkin syömään. Tässä vaiheessa saatiin myös ilmoitus siitä, että kaikkiin aikamääreisiin lisättäisiin puolituntia .. Mikäs siinä, enemmän aikaa syödä. Kerrankin rauhallinen ruokailu .. Leirin toinen hieno/koominen hetki. Ruokaillessamme Defenderi ajaa aivan linjaston viereen ja alkaa pakittamaan. Ovi aukeaa ja Ltn. Y. roikkuu puoliksi ulos autosta neuvoen kuljettajaa (Ltn. V.): vasempaan, VASEMPAAN! VAUNU SEIS!! Autossa istuen ruokaa lautaselle .. Tai se oli ainakin tavoite :D .. DriveIn-linjasto, aivan normaalisti! :D .. Ei se skappareidenkaan elämä niin kovin helppoa maastossa ilmeisesti ole .. Liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. Joutuu keksimään mitä mielenkiintoisempaa .. Esimerkkeinä: Ilmakitaran soitto, puukarahkagolf ja tämä drive in-meininki ..

Ruokailun jälkeen oli aika pistää teltat ja muut tavarat kasaan ja pakata autot. Käsky oli sirtynyt alaspäin ryhmänjohtajatasolle ja sieltä homma lähti sitten toimimaan. Tiukista aikamääreistä huolimatta kaikki pysyivät aikataulussa ja kuten oli marssista sovittu, oli IT:n autot valmiina sovitussa paikassa odottamassa KT:n marssiryhmitystä. Siinä taas vierähtikin sitten hetki jos tovi. Toisen puolen asemisa oli ilmeisesti jonkin moista ongelmaa, kun lähtö vain venyi ja venyi .. Tämä tarkoitti entistä pidempää iltaa ..

Viimein marssiosasto lähti liikkumaan. Itse patteriupseerin ominaisuudessa tahditin autot oikeisiin väleihin ja itse hyppäsin viimeiseen IT:n autoon. Matka uusiin asemiin sujui ongelmitta, olihan matkalla jopa yksi vaativampi risteys :D .. Kaikki löysivät perille ja asemaanajo alkoi, asemat ja teltat pystyyn ja naamioinnit päälle. Samaan aikaan alkoi lähipuolustuksen suunnittelu ja harjoittelu. Samalla varareservin sekä uuden torjuntaosaston kokoaminen .. Ja tietysti harjoittaminen. Tällä kertaa torjuntaosasto koostui vaan meidän omasta porukasta ja varareservin toiminnasta vastasi TJ-upseeri, joten minun ei sillä tarvinnut (onneksi) päätäni vaivata. Jälleen alkoi siis harjoittelu. Ensin kävimme ptrin päällikön ja kadetin kanssa katsomassa uutta ryhmitys paikkaa, jonka jälkeen kävimme suoja-asemissa huutamassa trojuntaosaston komennon ”NÄLKÄ!” .. ”Mites tää sun mielestä kannattas hoitaa?” – ”Nooh, ajetaan sinne asemiin ja huudetaan NÄLKÄ ja katotaan mitä tapahtuu. Jatketaan sit täälä siitä mihin on jääty”. – ”Juuri näin!” .. Elikkäs joukot paikalle, ryhmien johtajille alueet  ja he määrittivät jokaiselle oman paikan. Kerran pari porukka metsästä asemiin ja sillä hyvä. Kun kerta meni hyvin, niin miksi suotta jankata. suoja-asemissa kuitenkin vielä kerran kokeilimme mitä huudon jälkeen tapahtuu, sillä autoihin jakautuminen tuotti erinäisiä ongelmia. Sekin saatiin kuitenkin kertaharjoittelulla toimimaan ja vihdoin pystyin päästämään porukan nukkumaan.  (Varareserviporukka viipyi harjoituksissaan vielä noin tunnin verran .. ja minä kun luulin, että meillä meni pitkään).

Yön aikana tuli kaksi hälytystä, jotka molemmat osoittautuivat turhiksi. Ensimmäinen perustui varareserviporukan harjoituksissa tapahtuneeseen harhalaukaukseen (ei ollu meijän miesten rävellys) ja toinen oli lähivartiomiehen kuvitelmaa. Ensimmäisen hälytyksen tullessa katsoin ensin, että vihollinen olisi savuttanut koko sivustamme, mutta se paljastuikin vain pellolta nousseeksi sumuksi, joka katosi yhtänopeasti kuin ilmestyikin.

Perjantai aamuna, joskus 05.30-06.30 välillä telttaamme mönki pöllähtänyt lähivartio mies sanoen ”nälkä”. Aluksi en ymmärtänyt mitä tapahtui, kunnes tajusin: ”NÄLKÄ!!” Tst-varustus niskaan ja autoihin .. Joilla rallattiin torjuntaosaston asemien lähelle ja siitä juosten tuliasemiin. Jälleen vierähti hetki siinnä lähettie juoksutellessa, tiedustelupareja lähetellessä ja ihmetellessä. Muutaman hetken kuluttua alkoi metsässä näkyä liikettä. Vihollisen tunnustelijataistelijaparihan se sielä .. Hetken perästä alkoi vihollista ilmestyä enemmänkin. Pitkään odotimme tuleavausta, vaikka vihollinen laukoikin yksittäisiä laukauksia jo kaukaa. Oma avauksemme meni silti hieman ”Victoriksi”, koska unohdin sopia asemasta ryhmien kanssa. Särmä johtaja kun olin :D .. Taistelu kuitenkin lähti viimein käyntiin ja olihan siinä taas rutinää ja räiskettä. Pienten joukon siirtelyn ja painopisteiden vaihtelujen jälkeen torjunta voitto saavutettiin yllättävän pienillä tappioilla. ”Hyökkääminen oman tulen turvin on suhteellisen raakaa peliä” – Kuten majurimme asian ilmaisi. (Vihollisesta mainittakoon sen verran, että alkutiedoista huolimatta vastassamme oli oma varareservimme .. Tiedä sitten miksei alkuperäisissä suunnitelmissa oltu pysytty). Muuten taistelusta ja omasta toiminnasta: Eilisen perusteella oli niin paljon helpompi pysyä ajan tasalla ja johtaa toimintaa .. Hyvin meni!

Tähän taisteluun päättyi leirimme sota. Enää oli jäljellä paluu suoja-asemiin, moottorimarssi kasarmille ja sielä kalusto huolto. Itse puekamiselle emme saaneet minkään laisia aikarajoja .. Purku sujui kuitenkin nopeasti ja jo aamu kahdeksan aikaan olimme kasarmin pihalla.

Myöhemmin toiminnastani ptri-upseerina oli aika pitkälti positiivista. Viimeinkin! Jostain syystä kaikki johtamissuoritukseni RUK:ssa ovat menneet enemmän tai vähemmän reisille, joten oli varsin mukavaa kerrankin saada positiivista palautetta.

Huomenna lenkki ja lomille!

Kirkkis 17.6.2008

Ohi on ja loppuun asti omin jaloin ;D .. Alku pelotusten jälkeen, itseluottamus riitti lopulta lähteä mukaan. Melkein jo kävi mielessä pois jääminen: penikoiden, leirillä olleen selkäkivun (+ paskan kunnon) takia.. Mutta pojat puhuivat mukaan ja ilmottivat, että kaikki vaan maaliin ei sillä siotuksella niin väliä. ”Sä et mihkään veksiin mene!”

Valmistautuminen aloitettiin jo lauantaina. Tai no perjantana pakattiin ”kirkkisvarustus" valmiiksi .. Mutta siis lauantaina oli pikainen oppitunti aiheesta, käytiin läpi säännöt ja suunnilleen mitä sielä tulee vastaan. Tämän jälkeen lähdettiin ampumaradalle harjoittelemaan ammunan kulku: missä vaiheessa ammutaan mitä, mitä tauluja kukakin ampuu jne. Kolmannen kerran jälkeen yksi tauluista oli jo niin tuskissaan että putosi :D .. Ihan ku elokuvissa (poliisiopisto), eikä ihme, kun samaa taulua ampui viidellä kuulalla 4-5 jamppaa kolmessa eri vedossa. Sunnuntai meni myös kirkkisksen harjoittelun merkeissä. Kirkkisvarusrus päällä (rk + ”kevennetty”-tetsari) Vilniemen lenkki (~9.5km) siten, että alkuvaiheessa oli kolme rastia (etäisyyden arviointi, oman paikan määritys sekä maalin paikan määrittäminen). Näiden rastien jälkeen oli pikamarssiosuus. Sateesta ja sadeviitasta (josta luovuimme toisen rastin jälkeen) huolimatta homma meni meidän joukkueen osalta hyvin ja hyvällä hengellä, vaikka tahti suhteellisen verkkainen olikin. Kyllä se illalla ja varsinkin seuraavana päivänä jaloissa itsellä silti tuntui! Jo harjotuksessa miltein heti rastien jälkeen heitin aseen ja tetsarin pojille kantoon. Pääsivät fiilistelemään sitä, miltä tuntuu kannella enemmän kamaa sitten kerralla .. Tietävät sitten sunnuntaina mitä uskaltaa ottaa kantoon.

Tiistai. Suuri, odotettu ja pelätty kirkkispäivä!

Aamulla edelleen etureidet ja penikat jumissa sunnuntaisesta. Aamupalan jälkeen yksikön käytävillä pauhaa Final Coutdown sekä Eye Of the Tiger ihan vaan hengen nostatukseksi .. Paljon iloisia naamoja ja sitä rataa. Henki hyvä, kunto kova. 2.joukkue, joka siis lähti ItPtrista ensimmäisenä, lähti valumaan jo kohti maneesia (esilähtöä). 1.joukkue, eli me, eli se missä itse olin, jäi vielä yksikköön hetkeksi uittamaan itseään talkissa, viilaamaan varusteita jne. Noin puolituntia myöhemmin, mekin läksimme kohti maneesia (=kasarmin päärakennus, esilähtöpaikka). Aseet puhdistettuina, piiput ilmapallojen sisään tunkien :D .. Olisihan se ikävää jos liipasinta painaessa piipusta lähtisi lentoon orava oletetun kuulan sijasta.

Esilähtö oli siis maneesin päädyssä, sielä porukka nelijonossa ja ilmoitus marssin lähtöä/varustarkastusta valvovalle yliluutnantille. Tämän jälkeen lähtö kohti varsinaista  lähtöpaikkaa. Itse lähtölähtöpaikka tuli hieman puskista, sillä suuri osa ajatteli matkan alkaneen jo ja että edessä oleva skappari olisi jo rastin pitäjä. Mutta kah, siitä se lysti vasta alkoi :D ..

Napit korviin europoppidiscolistahitit 90-luvulta soimaan ja liikkeelle mars. Rastit olivat aiheoltaa samat kuin meillä harjoituksessa. Paikka vain tietysti eri. Itselleni napsahti etäisyyden määritys rasti. Tiedä sitten miten meni, luotin pitkälti suunnistajaamme, joka juuri ennen rastia sanoi (viimeinen rasti, etäisyyden mittaus vielä puuttui): ”jos se määritettävä kohde on toi punanen lato tuola vasemmalla, ni siihen on 300m matkaa” ja kuinkas kävi ”tehtävänne: arvioida matka vasemmalla näkyvälle punaiselle ladollle” :D .. Pikkasen joutui tuista vähentämään, silti jäi tunne, että pitkäksi meni. Tiedä sitten.

Kolmannen rastin jälkeen oli juomapullojen tankkauspiste, sekä pikamarssin lähtöpaikka. Saapuessamme paikalle, oli marssi aikamme juossut n.5min. Rastien suorittamiseen oli siis varattu 45min aikaa, jonka jälkeen oli pikamarssin lähtöaika/pikamarssin aika lähti juoksemaan.

Aika juoksee It ei ;D ..

Koko pikamarssi osuus vedettiin suhteellisen hyvällä sykkeellä ja etenkin hyvällä mielellä! Yhtään valituksen sanaa tai muuta poikkipuolista avautumista ei kuulunut koko marssin aikana. Itsellä oli pieni pelko perseessä, että pojat hajoavat hitauteeni, mutta ei. Kannustivat perkeleet ja kyselivät sopivin välein, mikä olo ja jaksaako jne .. ”Hyvä Hellu, jaksaa! jaksaa!”-kaikui aina hetkittäin.  Juoksu-/hölkkäosuudetkin vedettiin sellaiseen tahtiin, että perässä pysyi. Tetsarin ja aseen luovutin siis jälleen heti rastiosuuden jälkeen ystävällisesti muiden kannettavaksi, sielä ne pojilla kiersi, enkä ollut ainoa joka joutui kantamuksiaan keventämään. Suurena vaikutuksena tähän  varmasti oli myös sää, joka oli n.+20(?), aurinkoinen, kunnon kesäpäivä.

Itse marssireitti (suunnistajiemme valitsema siis) kulki pitkälti teitä/polkuja pitkin, enkä usko, että niiden käytöstä mitään kovin suurta kiertoa missään vaiheessa tuli. Muutenkin suunnistajamme vetivät hommansa hyvin. ”Eksymistä” tapahtui ehkä noin 20m verran koko matkalla. Muutama metri mutkasta ohi, takaisin ja homma jatkui. (Toisin kuin It:n 2.joukkueella, jotka kuulemma olivat juostessaan sinkoilleet tunnin verran jossain horsman kuusessa, hukassa). Muutamassa vaiheessa kuitenkin tuli matkaa taitettua mitä mielenkiintoisemmassa ryteikössä. Osa oli varsin mukavia mettä-kinttupokuja kuljettavaksi, mutta sitten oli näitä megarämeikönmultihuipentumia jossai risua oksaa kantoo ja kivee riitti joka varpaalle potkittavaksi. Sielä ryteikössä rämpiessä alkoi jo jossain vaiheessa miettimään, että saa nähdä jaksaako loppuun (penikat onneksi helpottivat heti kun jalat lämpenivät, mutta ilman lämpötila alkoi tuntumaan pääkopassa pienesti), mutta päätin että perkele ja kinttu ylös ja askelta toisen eteen. ”Ei tuollasta matkaa voi jättää kesken .. Varsinkaan ilman tetsaria/asetta”. <= Oma ajatukseni asiasta siis.

Suunnilleen puolessa välissä pikamarssi osuutta (koko marssin pituus 20.5km josta rastiosuus taisi olla ~3.5km) oli ampuma rasti. Homma kulki niinkuin oli harjoiteltu .. Paitsi: ammunta tapahtui hiekkavallilta ja jumakauta ku oli näkö täys hiekkaa. Tähtääminen tapahtui lähes silmät kiinni, osumista ei mitään tietoa, montako osui tai ei osunut .. Ainoa mitä tietää on se, että yhdeltä jäi kaksi ampumatta juurikin ko. syyn takia. Ampumaradoilta matkaa oli vielä 9km maliin.

Oli suhteellisen hieno hetki, kun ”metsästä” sivistyksen pariin tultuamme, pellon toisella puolen näkyi Haminan Bastioni, sekä kasarmin päärakennus. ”Juoksuun, MARS!” Edelleen muutaman 10m joutui kävelemään, mutta loppu meni juosten .. Tosin hitaasti mutta (helvetin epä) varmasti ;D. Kun pääsimme tenniskenttien luota pesiskentälle alkoi kauhia huuto kuulumaan, vmtl yms vapautustaistelijat (en ole varma oliko muitakin) oli sielä vallien päällä huutamassa ja kannustamassa loppukiriä. Muutama 10m ennen maalia pojat jo kyselivät tarvinko kyytiä, taxia tai ambulanssia, mutta matka jatkui omin jaloin maaliin asti. Pienen loppuspurtinkin sai vielä itsestä irti revittyä siinä. ”Ilmoitan marssin valvojalle. Huomio, katse oikeaan päin! Hra. Ltn. Joukkue numero 16, vahvuudella 26, maalissa. Ilmoitti Uo J.”

IT-mies sykähti ja teki sen! .. Sittenkin!

Sen hetkisessä kokonaistilastossa olimme 25. ja It:n kakkos joukkue oli sijoituksen verran meitä edellä noin 6.5minuutin aikaerolla. 2.joukkue oli kuuleman mukaan juossut kutakuinkin koko matkan ("pioneeritahtiin"), mutta jäätävän vaarantavan virheen (eksymisen) johdosta olivat aikamme lähes samat.

Hetken taukoilun ja tankkailun jälkeen paluu yksikköön. 2. joukkue meitä sielä jo innoissaan odottikin ja pojat onnittelivat hyvästä suorituksesta, maaliin päästiin ja sehän se tavoite oli! Viimein pääsimme tupiin, heittämään tetsarit pois selästä ja siellä oli perinteisesti punkkien päällä  RUK-kurssi puukot odottamssa .. Paitsi Uo R:lla, jolla oli kurssi Luu :D

Varpaat solmussa, reidet hapoilla sain vihdoin kengät ja sukat jalasta pois. Mikä uskomaton tunne! Ja hiki!! Ei muuta kun lounaspussin sämpylä ja banaani poskeen, juotavaa, juotavaa, juotavaa ja suihkuun! .. Ja päiväunille. Jalkoja kolotti ja varpaat olivat rullalla (”nimettömän” varpaan ja pikkuvarpaan kynsi oli jotenkin painunut marssin aikana siten, että molemmat kynnet olivat mustuneet/alus täyttynyt verellä/nousseet ”pystyyn”, mutta eipä se unia haitannut. Lomamaihareissa syömään niin hyvä tuli.

Ohi on ja kivaa oli. Jotenkin silti jäi hieman ylimainostetun maku suuhun .. (Varmasti johtui siitä, että suurimman osan matkasta taitoimme vain ripeästi kävellen, eikä juosten .. Mutta kuitenkin. Hyvä näin, koska muuten lopputulos olisi saattanut, ainakin omalta osaltani, olla varsin erilainen.

Joukkueen johtajanamme, suunnistajat sekä varajohtajana hoitivat hommansa paremmin kuin hyvin! Yksi painoi kolmen tetsarin kanssa .. Toinen kolmen rynnäkkökiväärin .. Ja sitä rataa :D

Ohi on ja hyvä niin. Yksi kynnys jälleen rukissa ylitettynä kunnialla!

Satasetkin paukkuivat eilen/viime yönä. Tänään aamuja 199 .. Legendaarista. Aamulla kun TJ-lukua liitutaulullemme päivitin, meni hieno ja herkkä hetkemme pilalle, kun käytävästä kuuluu: ”PATTERI; MINUUTTI!” .. Eipä tuo tuohon lukuun vaikuta, mutta hieno legendaarisen ykkösellä alkavan TJ-luvun kirjoittamienn vain häiriityi ;) ..

Eilen oli myös ITO3:n koe. Ei mitään käsitystä oikein, että miten meni. Yksi kohta jäi tyhjäksi :S ja yhdessä tiedän tehneeni virheen kun en laskutoimituksissani huomioinut annettua tulitehtävää ja sen määrittämää kehää ollenkaan. Kyllä sen läpi pitäisi mennä, mutta kolmen kiitettävän köllille voinen heittää hyvästit.

Nyt kuitenkin nukkumaan. Jalkoja jomottaa ja väsymys on pirunmoinen, mutta olo on raukea ja ehkä jopa onnellinen.

IT-miehen sydän sykkii!

LOHTAJA + ADEX 23.-29.5.2008

Viimein pääsen kirjoittamaan tätä tekstiä. Aikaa on kuitenkin jo kulunut niin paljon, että yksityiskohdat jäävät osittain pois. Tärkeimmät tapahtumat kuitenkin koitan tähän saada jälleen kootuksi.

Hommat alkoivat oikeastaan jo torstaina, kun pakkasimme autoihin kaikki ryhmä- sekä henkilökohtaiset tavarat. Tästä johtuen koko yön pyöri kalustovartio, jolta itse kuitenkin vältyin. Perjantaina liikkeelle lähdettiin hyvissä ajoin. Ensin marssiosasto (kuormurit + MOSKE) ja hetkeä myöhemmin (klo: 07.15) linja-auto mukanaan loput upseerioppilaat ja heidän aseensa. Matkaa riittikin sitten vähintääkin tarpeeksi. Kilometrejä kertyi kaiketi noin viisi ja puolisataa. Siinä kerkesi jos jonkin moista nukkuma-asentoa kokeilla, keksiä ja kehitellä. Muutaman välipysähdyksen kautta matka kuitenkin taittui suhteellisen kivuttomasti täydessä linja-autossa.

Yhtenä välietappina toimi Tuusulan Ilmatorjuntamuseo (http://www.ilmatorjuntamuseo.fi/). Siellä museon johtaja (evp. teknikkokapteeni) piti meille pikaisen esittelykierroksen, joka olisi voinut olla hyvinkin paljon pidempi. Ajan vähyydelle vaan kun ei voinut mitään. Museosta parhaiten jäi mieleen pirun isot ohjukset, yhteenköytetyt konekiväärit, joista pienellä virittelyllä oli saatu aikaan suhteellisne tehokkaan näköinen IT-ase .. Lisäksi museosta löytyi Zil:i, jotka sinällään huvittivat, sillä ainakin Parolassa kyseiset kuormurit ovat edelleen kovassa käytössä. Pihalta löytyi myös erimaalaisia tykkejä samalta (tai ainakin lähes samoilta) vuodelta. Hyvin huomasi eron mm. venäläisen/neuvostoliittolaisen ja esim. ruotsalaisen tykin välillä: Ruotsin mallissa on miljoona veiviä ja ratasta joka suuntaan, eli jos ja kun jokin vika iskee sen paikantamiseen menee vuosi ja vian korjaajan täytyy todella tietää mikä osa tulee minkäkin jälkeen, kun tykkiä jälleen kootaan kasaan .. Kun taas Venäjän/Neuvostoliiton mallista ei päätäpienempiä osia irtoa ja kaiken kaikkiaan osia on ehkä viisi :D .. Lekalla kylkeen ja taas tykki toimii!  

Perille, lounaalle, Lohtajan lippukentälle saavuimme vähän viiden jälkeen iltapäivällä. Nopeasti laskettuna lyhyellä matikalla bussissa istumista oli siis kaiken kaikkiaan noin 10 tunnin verran .. Lounaan jälkeen matka jatkui R7E ampuma-alueelle, jossa alkoi armoton ammuntojen valmistelu. Huomista varten vyötettiin ITKK:n vöihin 8+4 laatikkoa (pimeitä/valojuovia) patruunoita = abou 48 x 40 panosta. Samaan aikaan osa kokosi ITKK:ita ampuma kuntoon ja osa pystytti jo telttoja. Samalla tykkipojat vyöttivät Sergeitään varten omia herkkujansa. En usko niidenkään lukumäärän kovin pieneksi jäävän .. Siinä se ensimmäinen ilta kuluikin sitten mukavasti.

Vyöttämisen jälkeen oli ohjelmassa vain iltapala ja nukkumaan meno. Vartiavuorojen vähäisyyden vuoksi itse vältyin vuorolta. Silti jotenkin jäänyt muistikuva suht huonosti nukutusta yöstä ..

Aamulla herätys oli normaaliin tapaan klo: 06.00. Herätyksen jälkeen pakattiin omat tavarat, purettiin majoitusvälineet ja pakattiin tavarat autoihin. Tästä olisi tulossa lungipäivä, etten sanoisi It:n perinteinen päivä ;) .. Luvassa lähinnä odottelua ammuntojen ja asemanvaihdon lomassa. Illalla vielä johtopaikkojen valmistelua huomista varten.

Aamupalan jälkeen ammuntojen valmistelu jatkui: sektoriseipäät paikoilleen, ammukset aseiden luo .. Sitten vain odottelemaan koska male (maalilennokki) nousisi ilmaan ja saataisiin lupa avata tuli. TJ-linjalla oli siis käytössään kaksi 12.7 ilmatorjuntakonekivääriä ja tykkijulleilla kaksi 23itk61:stä (=sergei). Kello löi aamukahdeksaa kun ammuntojen valvojan torniin nousi punainen lippu "saa ampua"-komennon merkiksi. "Tähystäkää! Lennokki nousee. Tähystäkää!" Siitä se sitten lähti: noin neljä tuntia kestänyt räiske ja pauke. Itse olin neljäs ampuja .. "Suunnassa!" Sitä se oli, mutta eipä osunut .. Ainakaan ei kone tippunut. 40:n panoksen vyökin loppui aivan kesken. Paljon paljon enemmän olisi voinut ampua. Seuraavat 3.5h kuluikin sitten vain rötväillessä pitkin hiekkakumpuja, samalla muiden suorituksia katsellessa. Noin 2000 kuulaa ja kaksi tuntia myöhemmin tykkijullit saivat polkaistua malen Sergeillään alas! Se kerta jäikin sitten ainoaksi.

Ammuntojen jälkeen oli vuorossa lisää rötväystä, majoituspaikkojen siivoomisen sivussa. Kaikki eivät mahtuneet kerralla kuorma-autojen lavoille ja käynnissä olleiden crotale-ammuntojen takia liikkuminen alueella oli hyvinkin rajoitettua, joten autot joutuivat heittämään ylimääräisen lenkin = lisää "potslojoo".

Kun vihdoin pääsimme uudelle majoitusalueelle, telttakylään, leirintäalueelle, pystytimme teltat ja lähdimme valmistelemaan tj-paikkoja huomisia maalilentoja varten. Illalla oli vielä opitunti pääjohtokeskuksien toiminnasta .. Uo Helin, nukkui hyvin .. :/ (HelITR majoittui aivan meidän paikan vieressä, AUK siinä samassa lauantai illan .. Näki p-kauden/AUK:n tuttuja siinä sivussa ja kuuli kuulumisia sieltä suunnalta. Muunmuassa sen, kuinka amiraali Kaskeala oli vieraillut heidän tuliasemissaan edellisenä päivänä. Oli mukavata!)

Sunnuntain kunniaksi herätys oli 07.00 .. Muilla paitsi minulla. Itse heräsin 05.30 kalustovartioon. Päivän missiona olisi saada tj-paikat vamiiksi iltaan mennessä. Mukaan lukien yhden tj-paikan linnoittaminen. Edellisenä päivänä olimme saaneet kaiken jo lähes valmiiksi. Vain naamioinnin viimeistely ja viestilaitteiden toimintakuntoonlaitto puuttui. Hyvä näin, sillä tekemistä riitti: 7m x 5m leveys/pituus sekä 150cm syvä monttu odotti kaivajaansa. Siitä tulisi 1. ilmatorjuntarykmentin, 12. ilmatorjuntapatteriston, 652. ilmatorjuntapatterin tulenjohtopaikka. Kaikki muusta toiminnasta irroitettavat hemulit alkoivat kaivamaan ja täyttämään hiekkasäkkejä sekä siirtämään niitä ja tasoittamaan hiekkaa montun ympäriltä. Kunnon hellepäivä. Paljon hiekkaa, hikeä ja hommaa .. Hyvällä yhteishengellä, IT-miehen sydämellä, potero saatiin valmiiksi hyvissä ajoin .. Ensin kaivettiin monttu (vaativan lisätoimen mittatikkuna saivat Uo:t S. ja E. "Kun pää ei näy, se on hyvä" ;) ..), täytettiin hiekkasäkit ja tasoitettiin reunat. Seuraavaksi vuorattiin seinämät ja jaettiin "työtilat" hiekkasäkeillä, jonka jälkeen reunat tampattiin tiiviksi ja ympäristö tasoitettiin. Tämän jälkeen enää viestivälineet ja naamiointi paikalleen. Hieno tuli, vaikka itse sanonkin! Mutta niin sainoi moni muukin! Kyseisen tj-paikan linnoituksen ohessa ilmestyi muutama tähystyspotero muiden johtopaikkojen ympäristöön. Mm. "VIP-potero", jossa oli jääkaappi sekä taukopenkki, niinkuin joka poteroon kuuluu .. Lisäksi maininnan ansaitsee "tähystyskaivo" joka siis oli reilut 2m syvä ja halkaisijaltaan noin 1m :D .. Eipä se tähystysala niin suureksi jäänyt kun itse itselleen katveet kaivoi .. Joskus käy näin, varsinkin jos innostuu liikaa. Sekä tietysti viimeisenä, muttei suinkaan vähäisenä tykkipotero, johon vieläpä rekenneettiin elämää hienompi valelaite!

Kaikki oli siis valmista illan lentokierrosta varten. Suurten odotusten jälkeen, illan lennot osoittautuivat "turhiksi" meidän harjoituksen kannalta. Koneet kun lensivät meidän ulottumattomissa, noin 4-6km korkeudessa. Ensimmäiset koneet havaittiin vasta kun ne olivat suoraa meidän yläpuolella.

Mukava päivä oli kuitenkin kaikin puolin. Hyvä sää ja hyvä henki .. Ja saunomaankin päästiin! Illalla kun meni nukkumaan säpsähtelin aluksi, sillä aina kun sulki silmät, tuntui kuin olisi hiekkaa valunut/pöllynnyt naamalle. Piti heti avata silmät ja pyyhkiä kasvoja "hiekasta" .. Silloin vasta tajusin olevani poissa poterosta, ptrimme omassa teltassa. Lohtajan hiekka oli tehnyt tehtävänsä ;D ..

Maanantai, leirin puoliväli. Maanantai ja tiistai olivat ohjelmiltaan täysin identtisiä päiviä (lukuunottamatta tiistain oppituntia merivoimien ilmatorjunnasta). Neljä lentokierrosta välissä vähän taukoa ja ruokailua. Suuri osa lennoista tapahtui liian korkealla, mutta päivää piristi Radio Kipinä (vai-mikä-se-nyt-oli) loistavalla musiikki tarjonnallaan! Armoton bailaus jatkui koko päivän aina kun se vain oli mahdollista :D .. Tauoilla otettiin myös muutamat nokoset lähimaastossa. Mm. tykkipotero osoitteutui erinomaiseksi paikaksi. Eräälläkin tauolla, kun lepäilin tykkipoterossa sopivassa tuulensuojassa satuin raottamaan silmiä, kun olin kuulevinani askeleita  .. Poteron reunalla seisoi kaksi everstiluutnanttia. Äkkiä ylös ja kättä lippaan, pää tuhannen unen pöpperössä. "Jahas. Oliko oppilaat tekemässä lämpöpisteitä valelaitteellensa?" - "Öömh .. Näinkin voisi sanoa, herra everstiluutnantti..." Vaikka aurinko paistoi, kävi asemissamme kokoajan pirun kylmä tuuli. Lopulta päälläni oli: laskettelusukat, nahkavarsikengät, tykit (intin pitkätkalsarit), m91 housut, poolo, t-paita, villapaita, sadetakki sekä m91 takki ja pipo. Tuo sadetakki osoittautui todella hyväksi ratkaisuksi, sillä se piti hyytävän tuulen ulkopuolella ja koska varustuksen tuli olla yhtenäinen, oli sadetakki tuon maastotakin alla johtajaratkaisun omaisesti piilossa ;) ..

Lentotoiminta vaihteli hyvinkin paljon noina päivinä. Suurin osa kuitenkin oli liian korkealla, mutta välillä lentäjät piristivät päiväämme (tosi tilanteessahan se olisi kaikkea muuta paitsi piristys) taistelukaarroilla ja muilla kiepeillä muutaman sadanmetrin korkeudessa.

Torstaina, jolloin osallistuimme vain aamun kahteen ensimmäiseen lentokierrokseen tapahtui hassuja. Ihmettelimme ilmaa kun kaksi suihkukonetta suuntasivat suoraa kohti toisiaan .. Ajattelin, että nyt on pojilla jotain mielessä ja kah! TJ:hän se sinne taivaalle ilmestyi :D .. Kamera olisi pitänyt kaivaa, mutta ei sitä siinä ihmetellessään tajunnut. Kaikkea ne keksii ja pystyy tekemään x).

Torstai oli siis viimeinen varsinainen leiripäivämme. Tuona päivänä purimme tuliasemamme ja purimme/täytimme linnoitukset. Oli oma hommansa saada hiekkasäkit ylös sieltä montusta, mutta yhteisvoimin, hengellä ja huumorilla sekin onnistui.

Ilta kului, niin kuin moni muukin ilta, nuotiolla istuskellessa, makkaraa paistellessa ja leiri-mitälie veistellessä. Boonuksena pääsimme vielä kerran saunomaan! Nuotiolla istuessa katselimme (ja kuuntelimme) kun hävittäjät lensivät vain muutaman kymmenen metrin korkeudessa, vieressä olevan kummin takana .. Välillä koneista näkyi vain "katto", kun ne vipelsivät puiden takana!

Aamulla aikaisin herätys, teltat kasaan, autoihin ja kasarmille kalustoa huoltamaan ..

Oli loistava leiri kuten kuva sen tiivistää:

 

Törkeen pitkä aika kerenny kulumaan ilman mitään päivityksiä. Nyt sitten senkin edestä parikin tekstiä.. Saa nähdä kuinka listamaiseksi menee.

Aloitetaan nyt sitten vaikka siitä että kurssi 232 sai itselleen vihdoin nimen: "Jääkäri". Jos vaikka jossain määrin on tätä nimeä puitu. Kukaan ei oikein tunnu pitävän siitä (poislukien oppilaskunta ja koulun johto). Onhan se nyt outo .. Mutta toisaalta: nyt on jääkäreiden juhlavuosi ja jokaiselle suomen sotilaalle opetetaan perusjääkärin taidot .. "Jokaisessa meissä tetsaa pieni jääkäri". Mitä kauemmin tuota nimeä tässä on vatvottu, sen vähemmän pahalta se kuulostaa. Loppujenlopuksi sama kai se on mikä kurssin nimi on. RUK k.232 riittää minulle :)

Tähän väliin pientä selittelyä:
Päivitykset ovat jääneet kiireen ja gineksien takia. Lisäboonuksena se, että viikon lopussa on usein tuntunut siltä, ettei muuta ole ollut kuin oppitunteja .. ja jos vaikka jotain muutakin olisi tapahtunut, on joku koe tulossa mihin sitten täytyy lukea eikä kirjoittamaan "kerkiä".[/selittely]

Meillä on siis ollut tässä muutamia kokeita/koulutöitä mennä viikoilla. Kokeet on menny suht hyvin (arvosanoilla 8.25-9.25), liikunnan koulutyöt ei sitten niin hyvin, kun ei tuo suunnistus/uintitekniikka mitään ihmeempää ole. Tuosta suunnistusreissusta mainittava sen verran, että perkele että pelästyin! Olin yksin rämmiskelemässä sielä pitkin mettää (ekaa kertaa ikinä suunnistin oikeasti yksin..) ja yhtäkkiä vieressä rasahtaa .. Siinä 10m päässä seisoo hirvi ja kattelee, että mikä perkele tuo on! Hetken mietin, että pitääkö mun nyt leikkiä kuollutta tai onko kameraa mukana (eihän sitä ollut) .. Mut sit lähdettiinkin jo erisuuntiin :D. Pirun ison näkönen tuollanen hirvi Ähtärin aitojen ulkopuolella! Siihen asti oli mennyt reissu varsin hyvin, mutta tuon tapaamisen jälkeen sitten eksyinkin ulos kartalta ja sitä rataa :D .. Loppu matkan vainoilin luullen että joka puuntakaa hyökkää joku kerrostalon kokoinen eläin. Lopulta kuitenkin löysin taas itseni kartalle ja sain haettua loputkin rastit :).

Muunkin kuin suunnistuksessa on tapahtunut järisyttävää edistystä noiden liikuntameininkien suhteen: Cooperi parani huikeat 15m ja ATT yhden osuman sitten p-kauden .. Eihän se nyt ihan putkeen sitten mennyt :P

Näiden suurkoitosten jälkeen, meillä oli PH1 ja PH2-leirit (perusharjoitus). Lepposia leirejä, joissa tarkoituksena oli tasata porukan taitoja esimerkiksi viestivälineiden yms. tietojen suhteen. PH1:llä oli yksi asemanvaihto, 2:lla sitten vaihdettiinkin asemia joka aamu. Tuli siinä telttaa pystytettyä ties vaikka minkälaisiin paikkoihin .. Mm. kalliolle, käyttämättä yhtäainutta maakiilaa :D .. Leireillä oli myös eri vartio/päivystys meininkejä ja tiedustelun harjoittamista. PH2:den toisessa vaiheessa toimin itse viestiupseerina, mutta Victor Mike (= VM + NATO-aakkoset =  Vituiks Meni). Illalla nousi jonkun asteinen kuume, jonka johdosta tärisin mansikkana olevan kaminan ympärillä, kääriytyneenä miljoonaan vaatekertaan .. Toivottavasti vielä jossain vaiheessa pääsen näyttämään, etten ole niin huono, kun minkä käsityksen tuo harjoitus loi :/

Huippuhetket noilta leireiltä oli passaritorjuntaosaston harjoitus keskellä yötä, sekä kesäteatteri näytelmä "Sankarimme pintaylläkössä moottorimarssilla", jonka pääosissa (ja sivuosissa) toimivat kouluttajamme upseerikokelaat P. ja S. He tekivät kahdestaan demostroiden hyvinkin selkeästi, mitä tekee lavallinen miehiä/johtajat/loput autot ja niiden miehet ja johtajat/vihollinen moisessa tilanteessa :D .. Nauhalle olisi melkein pitänyt saada moinen spektaakkeli! Niin se vaan menee, että mitä kauemmin armeijassa on ja mitä enemmän aikaa viettää luokassa istumassa, sen mukavampaa on päästä kunnolla tetsaamaan metsään! Ei olisi heti uskonut ..

About viikko sitten pääsin pitämään aukottoman koulutukseaiheesta: ITKK:n (ilmatorjuntakonekiväärin) lataaminen ja patruunan poisto. Koulutuksen jälkeen sain paljon positiivista palautetta, joka teki hyvää itsetunnolle, kun on noi johtaja meiningit mennyt suht pitkin v*ttuja täällä .. Tj-linjan oppilasvanhimpanakin pääsin toimimaan, tosin tekemistä ei kauheasti ollut .. Perussuoritus sekin. Arviota en vielä ole saanut, mutta tuskin mitään erikoista siinä tulee olemaan.

Nyt kuitenkin toiseen tekstiin .. Saa taas vähän rajoitettua näitä palstojen pituuksia, niin jaksaa joku ehkä aloittaa edes lukemaan ;)