Hamina on ollutta ja mennyttä. Samoin uusien alokkaiden P-kausi ja kolminumeroinen TJ-luku.

Kirjoitukset jääneet, niinkuin oikeastaan kaikki muukin, kun elämään iski henkilökohtainen CASE-tilanne. Viimeaikoina kuitenkin alkanut taas olo parantua, pää selkeytyä ja pystyy edes jossakin määrin taas keskittymään elämään ja loppusuoralla olevaan palvelukseen. "Elämä jatkuu", niin äiti sanoi ja sitä lupasimme myös noudattaa.

Teksteistä ovat jääneet pois niin RUK 232 Jääkärin kurssijuhla, päättäjäiset ja muut jäähyväiseks. Lisäksi koko uusi P-kausi, uusine alokkaineen, leireineen ja hässäköineen. E-kausikin alkaa olemaan pian puolessavälissä. En niistä ala mitään sen suurempaa yhteen vetoa kokoamaan .. Mutta kuitenkin muutamia asioita mitä on jäänyt mieleen matkalta:

Haminan päätösoppitunti alá Ltn. V.: "Yleensä tässä vaiheessa sanotaan, että olitte ihan v*tun hyviä ja parhaita, mutta en mä ihan sillekään linjalle lähtis. Aikamoista pakkopullaahan tää on ollu, olisi sitä itsekukin mieluummin kotonaan ollut":

Paluu Parolan paratiisisaarille: "Ketä noi on? Miten niitä puhutellaan? Onks se tornari totta, että KAIKKIA kokelaita pitäis tervehtiä?!"

Ensimmäinen visiitti patterin päällikön toimistossa: "Herra kapteeni kokelas Helin käskystä paikalla". - "Jahas! Blogin pitäjästä on tullu sitten kokelas!"
 
Vala: Sotilaan suuripäivä, jonka taistelija muistaa koko loppuelämänsä. Ei sen takia, että se olisi jotenkin näyttävä tai hieno tilaisuus vaan siksi, että se on yksi palvelusajan tuskaisimmista kokemuksista käsien ja jalkojen puutumisen ja kramppien ansiosta. Oli kyllä mukava sinällään, näki mitä sielä kentällä todella tapahtuu, kun omassa valassa en mitään nähnyt. Ja Kari-papin saarna oli taas omaa luokkaansa.

Jako uusiin yksiköihin .. Uudet kouluttajat .. Uudet tehtävät .. Kaikkea sitä.

"Helin! Missä se on?" - Täälä - "Katsoinkin, että sielä takana oli pieni surullisen näkönen hahmo, sen täytyy olla sinä".

Uusinpana hienona ei voi muuta kuin kehua PV:n hammashoitoa. Tiistaina kävin vastaanotolla koska ylähammasta särki, sain keskiviikoksi ajan alahampaan poistoa varten. Eipä siinä, uskon kyllä operaatioiden olleen varsin tarpeellisia, mutta sitli. Kuulostaa niin kovin koomiselta.

Nyt kun tunnelinpäässä näkyy valoa (palveluksen jälkeen kädessä iso luu, koska suunnitelmia ei toistaiseksi ole) pyrin päivittämään tätä sivustoa edes jossain määrin. Ajatukset olleet pari kuukautta jossain niin kaukana, etten itsekään tiedä. Viimeviikonloppu onneksi avasi taas silmiäni elämälle ja tulevaisuudelle, joten ehkä se tästä.