Uuh jeah!
Viime tekstistä jäi pois paloharjoitus, joka oli perjantai aamuna ~05.30. Herättiin käytävältä kuuluvaan ihme ölinään, jonka jälkeen hälytyskellot alkoivat soida käytävillä. Peitto niskaan ja pikkumustissa, t-paidassa ja släbäreissä äkkiä ulos .. Oli mukava seisoskella puolisen tuntia umpihangessa :D .. Pikkasen jos oli varpailla vilu, mutta eipä siinä sen ihmeempiä. Pitipä vain mainita. Kerrankin olisi toivonut nukkuneensa runkkupuvussa.

Mutta .. Päivitetäämpä sitten tämän viikon tapahtumat:

Tiistai 29.1.08 .. Päivä alkoi ihanasti aamulenkillä. Vaikka lenkki vedettiin "pidemmän" kautta sujui se jo huomattavasti kivuttomammin. Kyllä se kunto näköjään näyttää nousevan .. Aamutoimet jatkuivat vielä ihanammin reippaan aamuSiPan merkeissä, josta sitten suuntasimme aamupalalle. Tästä oli tulossa suhteellisen täyteläinen päivä, joten suhteellisen kovalla tahdilla mentiin etiäppäin.
Aamupalan jälkeen taisteluvarustus päälle ja maiharin kärjet kohti varuskunnan vieressä sijaitsevaa "sokeritoppaa". Siellä/sen läheisyydessä oli luvassa rastikoulutusta, sekä RK-ammunnat 2-4. Itse pääsin ensin koluamaan rasteja läpi .. Aivan ensin pääsimme kuitenkin tutustumaan "motivaatiomäkeen" telamiina kainalossa, sillä rastipaikka oli kyseisen kukkulan päällä. Motivaatiomäki oli kyllä mielenkiintoinen tuttavuus (pieni, about 10m (???) korkea, mutainen/jäinen, suora polku pitkin helvetin jyrkkää rinnettä), mutta onneksi valtion kenkä ei luista! Suurimman ongelman mäessa aiheutti kuitenkin tetsarin leipälaukku, joka esti jalan nostamisen tarpeeksi korkealle muutamalla "askelmalla", mutta ylös päästiin .. Pariinkin kertaan :D
Ylhäällä oli siis rastikoulutusta, aiheina: KES-taisteluparin toiminta, RK7. ammunnat, pesäkkeen tuhoaminen käsikranaatilla sekä varomiinoitteen rakentaminen. Aika vierähti mukavasti ja tekemistä ja uutta opeteltavaa riitti kiitettävissä määrin. Rastien sisältöä en tämän tarkemmin selitä, mutta tässä siis aiheet.
Rastien jälkeen kiersimme "lievästi" loivempaa reittivaihtoehtoa alas, kamojen kanssa, pakkiruokailuun. Ruokailun jälkeen päästiinkin sitten taas ampumaan. 150m maaten ja polvelta, sekä pystystä ja polvelta 50m .. En käsitä miksi, mutta ammunnat ei ole mun juttu. Ainakaan toistaiseksi. Ihme paukkukammovammailu iskenyt, vaikka on tuplakuulosuojaus .. Mutta eiköhän se siitä. Milteen kaikki kudit kuitenkin osuivat tauluun ja siitä olen ylpeä .. Pienestäkin voi iloita, kun lähtökohta on tarpeeksi huono ja kokemusta liian vähän ;) .. Mennään sillä mitä on ja parannetaan siitä! Kuten Ylil. J. sanoi polviammunnastani: "Kattelin tuossa tuota sinun ampumista .. seuraavan kerran keskityt sitten siihen, että se ase pysyy tässä katoksessa". Jotenkin en vain löydä siitä hyvää, tukevaa asentoa, sama kuin seistessä: joko kädet eivät riitä tarpeeksi pitkälle pitämään kiinni tai sitten perä ei ole hyvin tuettuna olkapäätä vasten. Myöhemmin tosin sain hyviä vinkkejä tämän korjaamiseen, mutta lisää otetaan kyllä vastaan!
Koko tiistai kului siis ulkosalla ja illalla uni maittoi! Illalla oli myös varusteiden pakkausta, huomista yönyliharjoitusta varten.

30.1.08
Eilisen reippaan 12h ulkoilun perään, oli samaa sankaruutta luvassa paljon lisää.
Jälleen ihanainen aamusipa ja aamupala, josta oppitunnille. Aiheena marssi 1. ja marssit yleensä: kuinka pukeutua, kuinka valmistautua pitkille marsseille, jokamiehen oikeudet ..
Tämän jälkeen heitettiin reput yms. yöpymisvarusteet (teltat, vesisäiliöt, kamiinat ..) autoon ja kiskottiin taisteluvarustus päälle. Ohjelmassa olisi Leopard 2 A4:n esittely: Kerrottiin sen toiminnasta ja kyvyistä, jonka jälkeen kaikki pääsivät kyseisen härvelin kyytiin. Kuusi tyyppiä kerrallaan perän päälle kyykkyyn ja ajettiin pikku lenkki, ei niin tasaisessa maastossa. Suhteellisen ketterä vehje, täytyy myöntää! Pikkasen meinasi olla jopa jännää, varsinkin reunimmaisena ollessani, kun ensimmäisessä mutkassa neljä jätkää heilahti päälleni ja osalta kerkesi jo toinen käsikin livetä. Itsellä onneksi ote pysyi, muuten oltaisiin saatu koirille ruokaa.
Seuraava vaihe olikin sitten pelkkää odottelua. Odottelua, että kaikki pääsivät ajamaan tuon kierroksen. Jonka jälkeen kaikki "pääsivät" ryömimään ko. vaunun ali, tämä siis ilman tetsaria, mutta aseet mukana. Itse säästyin suurimmalta paskalta, mutta suuri osa sai itsensä uitettua ihan kiitettävästi sielä alla. Homma kuulosti pahemmalta kuin mitä oli, lähinnä sillä, kun maa oli mutakenttä, joka oli jäätynyt kivikovaksi ja helvetin epätasaiseksi, eikä tuota ryömimistä tätä ennen olla pahemmin harrastettu. Mutta hyvin meni.
Näiden actioneiden jälkeen matka jatkui jälleen Sokeritopalle, joka siis toimi paikkana tulevalle yönyliharjoitukselle. Paikanpäällä oli ensin rastikoulutusta: Pioneerivälineiden käyttö (saha, kirves ..) + kamiinan ja telttalyhdyn sytyttäminen/toiminta, NaVetus ja teltan pystytys. Teltan pystytys oli varsin mielenkiintoista, sillä lunta satoi _paljon_ ja tämä oli viimeinen rasti jossa olin. Illan aikana lunta satoi kaiken kaikkiaan ~15 cm. Myös kuorma-autoa NaVetettaessa oli kiipeäminen kopin katolle ja alas sieltä (ulkokautta) suhteellisen jännää, kun lunta alkoi kerääntyä käyttämilleni askelmille. Hyvin kuitenkin pääsi, sekä ylös, että alas .. Eipä se pituus .. tai siis sen puute .. mitään haittaa kun menee vaan.
Rastien aikana oli myös jaosjohtajan haastettelu, jossa kaikki alokkaat siis kävivät. Siinä sitten juteltiin, että miten on mennyt, onko ollut ongelmia .. Kuultiin P1- ja P2b-kokeiden tulokset, sekä kyseltiin sitten toivomuksia tulevaisuuden suhteen. Linjoista en vielä kauheammin mitään osannut sanoa, kun sisällöt ovat vielä niin kovin epäselvät. Tutkasta ja TJ:stä mainitsin (tutkaan tuskin on ajokortittomia paikkoja). Lisäksi sanoin tavotteekseni AUK/RUK ja 362:en palvelusajan sen myötä. Sellaisen kuvan hänen puheista sain, ettei ajatukseni ole mitenkään mahdoton, kunhan jatkan samaan malliin! "Ensimmäinen kertoo mihin haluaa mennä ja viimeinen seisoo kantapäät yhdessä ja kuuntelee, mihin hänet laitetaan". Itsellä nuo P-kokeet menivät siis hyvin. Se tavallaan pelasti minut ainakin noin ajatustasolla, koska kuntotestit ja ammunnat kustuani, ajattelin jo joutuvani keittäjäksi tai siivoojaksi .. En tiedä, mutta voisin epäillä, ettei motivaationi olisi välttämättä riittänyt puolenvuoden tykkimieheksi.
Kun teltat oli saatu pystyyn lähdettiin sitten marssi 1:lle .. Noin 3-4km marssi taisteluvarustuksessa. Eipä siitä sen kummempia, viimeinen ylämäki tuntui hyvältä pohkeissa, kun uusi lumi sai maan tuntumaan suolta/pehmeältä hiekalta.
Marssilta palattuamme olikin jo nukkumaanmenoaika. Kipinävuorot oli jaettu ja kamiinat sytytetty. Itse olin PJ- teltassa (puolijoukkueteltta), jossa oli tupa 2:en pojat, Alik. Y. ja Alik. R, sekä Ltn. K. Yö sujui kaiken kaikkiaan suhteellisen kivuttomasti: Alkuyöstä oli lämmin ja loppuyöstä kylmä .. Etten sanoisi, että "ihan normaalisti". Oma kipinävuoro oli sopivasti puolenyön aikaan, niin kerkesi vielä nukkumaankin. Mitään hälyytyksiä ei siis tänä yönä ollut, sillä harjoituksen tarkoitushan oli niinkin vaativa kuin oppia nukkumaan teltassa.

31.1.08
Ensimmäinen aamu ulkoruokinnassa. Ei paha!
Herätys teltassa oli suhteellisen viileä, sillä kamiinassa oli jäljellä enää pelkkä hiillos. Tiedä sitten miksi, kukaan ei kuitenkaan kipinävuorollaan ollut nukahtanut .. Toisaalta, kun kuunteli muiden telttojen tarinoita yön kulusta, oli meidän yö sujunut suhteellisen kivuttomasti. Muissa teltoissa oli tullut vesi sisään, kamiina sammunut ja yhdessä kamiina kaatunut keskellä yötä. Eikä meidän teltassa nyt niin kovin kylmä ollut, sen verran hyvä tuo makuupussi! Aamulla vain oli hieman ilkeä tunne kömpiä sieltä pussista pois.
Aamiaisen jälkeen pistettiin kamat kasaan, purettiin teltat ja lähdettiin takaisin kasarmille. Tuossa telttaa kasatessa meinasi käpy palaa enemmän kuin kerran. Tiedä sitten olivatko pojat oikeasti vain nukkuneet niin uskomattoman huonosti vai mikä, kun sanottiin mitä tahansa kaikki seisoivat pää jäässä ja perse homeessa tyhjä ilme kasvoillaan. Alkoi iskeä pieni epäusko heidän kyvyistään toimia, mutta saatiinpa silti kaikki kuitenkin kunnialla hoidettua.
Kun pääsimme takaisin kasarmille huollettiin ensin ryhmän yhteiset kamat. Minä ja yksi toinen alokas saatiin erikoisnakki (yllättävää) ja huollettiin yksi käyttämättömäksi jäänyt sissiteltta ja siihen kuuluvat kamat. Ei siis mikään paha rasti todellakaan.
Tämän jälkeen ohjelmassa oli 1. viikkokoe .. Sen hyvin menemisestä en kovin takuisiin mene, sillä varsinkin essee-kysymyksiin vastaaminen oli todella vaikeaa. Ei niinkään kysymysten takia, järkevien lauseiden muodostaminen sen sijaan tuntui jostain syystä lähes  mahdottomalta tehtävältä. Melkein jo sorruin piirtämään selitysteni tueksi, mutta onneksi sain hillittyä itseni.
Kokeen jälkeen pidettiin TKS (tupa, kaappi ja siisteyspalvelu), jotta saatiin kaapit taas kasarmielämän edellyttämään kuntoon. Hassua muuten miten huomaa noiden ilmoitusten automatisoituneen päähän .. Kun aikaisemmin (=aluksi) ilmoituksen tekeminen takelteli pahasti, mutta nykyään ei sitä tarvitse edes mitenkään miettiä mitä sanoo tai miten sanoo.
Illalla oli vielä iltavapaa mahdollisuuskin, mutta itse käytin sen grilliherkkujen syömiseen, suihkussa olemiseen ja punkalla rötväilyyn. Illalla pinkankin tein ennätysajassa ja vieläpä (lähes) ennätyssärmän. Edes yli-innokas pinkanräjäytyspartio ei sanonut siitä mitään poikkipuolista. Pikkuhiljaa alkaa se ruutu-unelma pehmenemään ;D

1.2.2008
Tänään lomille, miehet!
Heti aamusta kokelailla oli painavaa sanottavaa mm. pinkkojen teosta ja varustuksesta .. Ja hyvä niin! Välillä tuntuu, että armeija on mennyt pelkäksi vaahtokarkin paisteluksi, kun perseilyyn ei aina puututa. Ehkä olen vanha tai jotain, mutta olen vain iloinen kokelaiden ottamasta tiukemmasta linjasta.
Päiväohjelmassa oli ensiapukoulutusta , suunnistuksen oppitunti, jaoskohtaisen leirivarustuksen pakkaus sekä lomatarkastus.
Ensiapurasteilla oli aiheina ensisiteen käyttö, elvytys, kylkiasento + loukkaantuneen (esim. jostain pudonneen) tutkiminen sekä haavoittuneen kanto/evakuointi: Paareilla eri kantoasentoja, eri kohtiin haavoittuneille, tetsareista/kainaloista raahaaminen sekä palomiesotteella kantaminen. Lämärit naureskelivat kun nostin parinani olleen pojan tetsareineen olalle ja lähdin kipittämään evakuoitavaa matkaa: "täälä menee jo tyttö ensimmäisenä poika olalla! Muut vaan perässä! Hyvä hyvä!"
Paineluelvytys on siitä hassu juttu, että missä sitä ikinä koulutetaankin, tuntuu, että aina on eri määrät. Tällä kertaa 30 painallusta, nopeudella ~100x/1min ja perään kaksi puhallusta ..
Seuraavaksi seurasi seuraavaa:
Ylil.K:n pitämä kolmas oppitunti suunnistuksesta. Aiheena kartan ja kompassin käyttö. Koko tunnin ko. Ylil. heitti aivan uskomattoman paskaa läppää, joka sai leukani pienesti loksahtamaan, sillä kyseinen herra on tähän asti ollut suhteellisen vakavaa sorttia. Luokassa pidetyn oppitunnin jälkeen sovellettiin opittua ulkona, käytännössä. Kunhan Alik. Y. sai tarpeekseen ryhmän poistuttamisesta eri suuntiin. Seurasi siis ~3-4km pitkä suunnistusreissu pienporukoissa. Kevyttä hölkkää lähialueella. Kunto noussut kyllä aika paljon .. Noissa sen huomaa, kun pysyy mukana paremmin kuin mitä olisi uskonut. Vieläpä ilman mitään suurempia ongelmia.
Tämän jälkeen pakattiin kamat, särmättiin kiireellä kaapit, siivottiin tuvat ja lähdettiin lomille.

Tuntui hassulta tuon kolmen viikon kiinniolon jälkeen päästä kotiin jo 4 yön jälkeen.